Kirjojen parista takaisin maanpinnalle

On vähän tämä kirjoittaminen jäänyt, koska olen nyt tässä pari viikkoa vain istunut sohvalla lukemassa kirjoja ja kuuntelemassa musiikkia. Luin tosiaan tuon "Varjojen Kaupungit" sarjan ja olen niihin nyt niin koukussa, että luen niitä tällä hetkellä uudestaan. Olenkin tässä miettinyt, että kun sarjan viimeinen osa ilmestyy toukokuussa englanniksi, niin yrittäisin lukea jo silloin. En ole vielä ikinä lukenut kokonaista kirjaa englanniksi, mutta en millään jaksa odottaa, että se kirja julkaistaan suomeksi. Siinä kun menee jonkin aikaa.

Mutta se niistä kirjoista. Otin tosiaan itseäni lauantaina niskasta kiinni ja kapusin takaisin Poitsun selkään. Meni tosi hyvin, ainoa vain että kuskin kädet olivat jumalattoman kipeät tunnin jälkeen, mutta kyllä se tästä. Teki tuollainen pieni paussi meille molemmille ihan hyvää.

Juuli oli ratsastamassa samaan aikaan joten piti kai sitä yhteiskuva ottaa =D

 

 

Sunnuntaina ratsastin taas Poitsun sekä myös Maken, koska Juulia laiskotti. Poitsun kanssa meni ihan hyvin, ainoa oli ettei Poitsu kääntynyt kunnolla vasemmalle. Ja kuskilla oli taas kädet kipeät, mutta ei kuitenkaan niin paljon, etten olisi Makella voinut mennä. Makea työstin ympyröillä ja herra menikin nätisti. Laukkaa työstettiin aika paljon ja kyllä herra sitä osasi koota TODELLA hyvin. Laukattiin melkein paikallaan yhdessä vaiheessa. Ne ovat sellaisia pieniä pätkiä ja koko ajan saa olla tarkkana ettei tipu raviin. Hienosti kuitenkin meni.

Maanantaina tein Maken kanssa pohkeenväistöjä ja taivuttelin ympyröiden ja volttien avulla. Meni hienosti, vähän välillä meinasi tosin tulla kiire, mutta sekään ei ollut mitään hirveää koohotusta.

Keskiviikkona mentiin Maken kanssa kolmikaarista kiemuraa ja tein jokaisen kaarteen keskelle voltin. Ravissa meni ihan hyvin, mutta sitten kun otin laukkaa mukaan tuli herralle kiire. Ei meinannut edes suostua ravaamaan, kun koko ajan oli laukkaa tarjoamassa. Kyllä se siitä sitten rauhottui, mutta kyllä se oli niin hauskaa, kun toisella oli niin kivaa.

Tämän laatu ei ole mistään parhaasta päästä, mutta kattokaa ny kuinka sulosii he on =))

Tänään meillä on vakiotunti pitkästä aikaa. Makella on tarkoitus mennä ja ilmeisesti mennään jotenkin vastataivutuksia tai jotakin. Olen myös menossa lauantaina Poitsun kanssa Kirsi Tuomisen kouluvalmennukseen. Jos saisin apua tuohon "köydenvetoon" mitä me Poitsun kanssa harrastetaan tällä hetkellä ja jos kuskin kädet eivät sitten olisi niin kipeät joka kerta ratsastuksen jälkeen. Nyt yritän olla purskahtamatta itkuun kesken valmennuksen. =D

Haaste ja kuolleista herääminen

{Rules/Säännöt}: Everyone who is challenged, must… / Jokaisen haastetun pitää… 1. Tell 11 things about themselves. / Kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Answer the 11 questions written by the challenger. / Vastata haastajan 11 kysymykseen. 3. Come up with 11 new questions for the bloggers that will be tagged. / Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille .4. Tag 11 new bloggers (with less than 200 followers). / Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. List the bloggers you wish to challenge. / Haastetun tulee kertoa kenet on haastettu. 6. No tag-backs (don’t tag the person who challenged YOU). / Ei takaisin haastamista.

11 FAKTAA

 

- Olen aivan hulluna kirjoihin. Nytkin olen viikon vain istunut sisällä lukemassa.

- Vaikka sairastan vaikka mitä sairautta, en tunne itseäni mitenkään erityisen sairaaksi.

- Minulla on ollut paha rimakammo esteillä, mutta nyt se on alkanut helpottamaan.

- Kuuntelen todella paljon musiikkia ja makuni vaihtelee Evanescencesta Cheekkiin.

- Minulla oli tuossa noin viisivuotta sitten "gootti kausi" jolloin mukanani roikkui kilo kenttinkiä ja lempivärini oli musta, joka näkyi myös hiuksissa.

 

Kiitos blogger, kun teit tästä kuvasta tällaisen...

 

- Korkein este jonka olen Poitsun kanssa hypännyt on 90cm. Isommasta ei varmaan enää päästäisi edes yli.

- Kuulun Kullaan Ratsastajien hallitukseen.

- Olen aika huono ostamaan itselleni uusia ratsastus vaatteita. Käytän yleensä housutkin aivan puhki, ennen kuin ostan uudet.

- Tanssin yksinäni kotona, kun kukaan ei näe =D

- En ole värjännyt hiuksiani yli vuoteen, enkä luultavasti enää värjääkkään.

- Ennen en voinut sietää vaaleanpunaista missään vaatteissani, nyt omistan aika monta sen väristä paitaa

 

 

11 kysymystä minulle

1. Paras blogi mitä tiedät?

- Kaktun ja Futuran blogi on hyvä

 

2. Koulu- vai esteratsastus?

- Ehkä tällä hetkellä enemmän koulu

 

3. Paras muistosi ratsastuksesta?

- Niinisalon maastoesteet ekan kerran Poitsun kanssa.

 

4. Entä huonoin?

- Toinen Niinisalon reissu.

 

5. Oletko kisannut? Koulu, este...?

- Esteitä on tullut kisattua enemmän, mutta kyllä olen parissa koulukisoissakin ollut

 

 

 

6. Oletko käynyt leirillä? Kuinka monella?

- Olen käynyt, mutta en kyllä nyt yhtään osaa sanoa kuinka monella

 

7. Onko sinulla omaa hevosta?

- Ei

 

8. Mitä teet jos et ole tallilla?

- Luen ja kuuntelen musiikkia

 

9. Monestikko olet tippunut?

- Monesti! En ole edes laskenut, mutta ei taida sormet ja varpaat riittää siihen.

 

10. Paras poni?

- Jetro oli paras </3

 

(c) Taru

 

 

11. Paras heppa?

- Mmm....  Nyt on paha, mutta kyllä Make ja Poitsu varmasti parhaimmistoa ovat =))

 

11 Kysymystä haastetulle

 

1. Kuinka kauan olet ratsastanut?

2. Ponit vai hevoset? Miksi?

3. Oletko ikinä ajanut hevosta/ponia?

4. Miksi ratsastat?

5. Oletko koskaan miettinyt ratsastuksen lopettamista?

6. Minkä merkkinen kypäräsi on?

7. Oletko koskaan kengittänyt hevosta/ponia?

8. Minkälaisesta musiikista pidät?

9. Oletko hypännyt maastoesteitä?

10. Korkein hevonen, jolla olet ratsastanut?

11. Oletko murtanut jotain luita tippumisen yhteydessä?

 

Tämän haasteen saa tehdä kuka vaan, koska kaikki joita olisin voinut haastaa on jo haastettu. =)

 

Täällä on ollut nyt vähän hiljaista, koska en ole pahemmin tallilla aikaa viettänyt. Olin tässä pari päivää sairaalassa osastolla niiden vähäisten trombosyyttien takia, mutta pääsin tänään kotiin ja liikuntakieltokin loppui. Eli huomenna olisi tarkoitus ratsautua piiiitkästä aikaa, mutta kenen selkään menen se selviää huomenna. ;)

Apassionata 2014

Tänä vuonna tuli nyt sitten katsastettua tuo Apassionata ja voin kertoa, että kyllä oli näkemisen arvoinen! Aivan mahtavia hevosia sekä ratsastajia.

Lähdettiin ajelemaan Helsinkiin kahdeksan aikaan aamulla Juulin, Tian ja Outin kanssa. Pysähdyttiin matkan aikana kerran kahville Tampereella ja siitä sitten paahdettiin moottoriteitä pitkin Helsinkiin. Matkaan mahtui paljon idiootti autoilijoita (itsehän olen täydellinen kuski) ja loskaa lensi niin paljon, että en loppumatkasta nähnyt kunnolla peileistä mitään. Kun päästiin perille tajusin, että minun pitää ajaa parkkihalliin. Olin sitä vältellyt koko sen ajan, kun minulla on kortti ollut, mutta nyt ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa. Päästiin kuitenkin niin hyvälle paikalle, ettei lähtemisessäkään pitäisi olla mitään ongelmaa.

Meillä oli vielä tunti aikaa ennen esityksen alkua, joten syötiin siinä välissä ja vähän katseltiin ympärillemme. Siellä oli myynnissä kaikkea Apassionata kamaa, mutta jonot olivat niin hirveät, ettei sinne viitsinyt mennä katselemaan.
Siinä sitten mentiin etsimään meidän paikkamme ja aluksi minua hirvitti se, että oltiin niin korkealla! Oltiin siellä ylä-katsomossa ja kyllä vähän aikaa kesti, ennekuin siihen korkeuteen tottui.

Esitys oli tosiaan ihan jumalattoman hieno! Oli hienoa nähdä sellaista luottamusta, mitä niiden hevosten ja ihmisten välillä oli. Siitä saa itsekin jonkinlaista inspiraatiota alkaa kehittää omaa luottamusta Poitsun ja Maken kanssa. Näin myös ensimmäisen kerran hevosen istuvan nojatuolissa ja se oli kyllä näkemisen arvoista! Hieno näytös oli kaiken kaikkiaan.

Takaisin tulessa ajoin kerran harhaan, mutta sekin johtui siitä, että apukuski käski ajaa suoraan ja minä ajoin, liian pitkälle tosin. Onneksi en hirveästi liian pitkälle ajanut ja päästiin äkkiä oikealle reitille. Kotona olin seitsemän aikaan illalla ja voin kertoa, että oli persus puutunut niin pitkän ajon jäljiltä. Oli kuitenkin niin hauskaa, ettei pieni puutuminen haitannut.

Tässä on nyt jonkinlainen videopostaus päivästä. Toivottavasti tykkäätte. =)

Pieni pyörähdys tallilla

En pystynyt millään olemaan koko viikkoa pois tallilta. Vaikka en saa mitään raskasta tehdä, enkä nostella mitään raskaita juttuja, voin silti irtojuoksuttaa ja tehdä maastakäsin juttuja. Oli muutenkin mukavaa hetkeksi unohtaa kaikki muut ongelmat ja vain olla Maken kanssa.

En ole ikinä ennen yksin irtojuoksuttanut ketään, mutta nyt sekin tuli tehtyä. Make tietysti ensin piehtaroi, niin kuin joka kerta, ja löntysteli sen jälkeen toiseen päähään maneesia. Mitään spurtteja ei kuitenkaan tullut, pari hassua ravipätkää, ja loppuajan herra menikin minua karkuun. Kerran sain Maken kiinni ja väistättelin ja venyttelin herraa. Luulin kuitenkin, että sama onnistuu myös Maken ollessa irti, mutta luulin väärin. Herra lähti heti eri suuntaan ja jäi kyttäämään minua maneesin toiseen päähän. Siinä sitten kyttäiltiin toisiamme maneesin eri päädyistä, kumpikaan ei halunnut antaa periksi. Hetken siinä kierreltyään ja kaarreltuaan Make antoi ottaa kiinni. Siinä sitten otettiin vielä muutamat peruutukset ja taivutukset ja lähdettiin käppäilemään maastoon. Maken kanssa on hyvä käydä kävelemässä, koska tämä herra ei kisko minua mihinkään suuntaan, eikä vedä minua perässään. Rauhallinen kävely oli juuri sitä mitä tarvitsin.

"MUN!" =D

Syy, miksi menin tänään tallille, oli se, että minulla oli tänään aika infektio lääkärillä. Tiesin, että jos vain makaan kotona, rupean ajattelemaan liikaa ja itkuhan siinä sitten tulisi. Joten parempi vaihtoehto oli suunnata tallille. Trombosyyttini olivat hieman nousseet, mutta eivät tarpeeksi vieläkään. Minulla aloitetaan sellainen lääkekuuri, minkä pitäisi auttaa elimistöäni tuottamaan trombosyyttejä. Lisäksi minulle tehdään geenitestit, koska epäillään, että minulla jokin harvinaisempi immuuni sairaus. Voi siis olla, että minussa on jonkinlainen geeni virhe. Nämä asiat on paljon helpompi käsitellä, kun en ajattele niitä liikaa. On silti hyvä, että nyt sitten selvitetään perusteellisesti, että mikä minussa on vikana.

Viikon ratsastuskielto

Perjantaina sain mukavan määräyksen lääkäriltä, nimittäin viikon ratsastuskiellon. Syynä on se, että trombosyyttini (verihiutaleet) ovat vaarallisen matalalla. Trombosyytit ovat niitä, mitkä hyydyttävät verta ja torjuvat bakteereita. Eli jos nyt esimerkiksi tippuisin ja saisin jonkinlaisen haavan, se ei välttämättä tyrehtyisi, vaan vuotaisi koko ajan. Minun täytyy muutenkin ottaa tämä viikko rauhallisesti ja toivoa, että lääkkeeksi saamani kortisoonit auttavat lisäämään trombosyyttejä.

Päässäni liikkuu..? No ei yhtään mitään =D

On hiukan hassua, kun ei koko viikkona saa mennä hevosen selkään, mutta äkkiäkös aika kuluu. =)