Keskiviikko 21.8.'13
Olin tuona samana päivänä joutunut aamulla lähtemään sairaalaan päivystykseen, kun mahani oli kuin tulessa enkä edes pystynyt seisomaan suorassa. Siellä tutkimushuoneessa ollessani mietin, että toivottavasti kivut menevät ohi sillä en millään halunnut perua illan maastoesteitä. Sain kuitenkin kipulääkettä ja olo helpotti heti. Eli mikään siis ei estänyt illan suunnitelmia.
Tallilla sitten hain Poitsun laitumelta ja huomasin heti ettei herran tukka ollut pysynyt yhdellä puolella, vaan se oli lehvahtanut taas molemmille puolille. En taida koskaan saada sitä pysymään vain sillä toisella puolella.
Siinä sitten harjasin Poitsun ja tarkistin, että kaikki kengät olivat paikoillaan. On ihme, että herra on pitänyt kenkänsä näinkin kauan jalassa, sillä yleensä ne potkitaan heti irti. Sitten vuorossa oli suojien laitto ja niiden teippaus. Outi laittoi Poitsulle pintelit takajalkoihin, koska en olisi itse saanut kieputettua niitä tarpeeksi hyvin, ja veti jesaria pinteleihin sekä etujalkojen suojiin. Olisi ollut hauskaa, jos jesaria olisi vedetty ihan koko suojan ympärille, mutta ei kuitenkaan ihan niin tehty. =D
Lastaus meiltä onnistui vaivatta, niinkuin aina. Poitsulla ei ole onneksi mitään kammoa koppia kohtaan vaan se astelee aina tyynenrauhallisesti sisään. Sitten katottiin, että kaikki kamat oli mukana ja eikun menoks.
| Oikein reipas maastoeste ratsu =D |
Onnistuttiin kerran matkan aikana menemään eksyksiinkin. Oltiin tosiaan Jämijärvellä ennenkuin Outi totesi, että taidetaan olla hukassa. Tosiaan me muut oltiin ajateltu sitä jo aika pitkän matkaa. No ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin, ja viimein me löysimme oikeaan paikkaan.
Poitsu oli ihan ihmeissään ja pitikin vetää sitten riimun naru suuhun, jos herra päättäisi vaan lähteä johonkin päin eikä kuuntelisi minua ollenkaan.
Heitettiin siinä sitten varusteet niskaan ja hypättiin selkään. Oli hiukan hassua ottaa alkuverkkoja siellä mettässä, mutta ihan mukavaa vaihtelua siltikin. Eipä Poitsu hirveästi ympäristössä mitään kyttäilly, mutta oudot hummat oli jänniä.
Sitten alettiin hyppäämään. Aloitettiin sitten banketilla (en ole sitten ihan varma näistä esteiden nimistä) niin, että mentiin se alaspäin käynnissä (kuvia tästä edellisessä postauksessa). Ensin Poitsu oli sitä mieltä ettei siitä voi mennä, mutta kuitenkin sitten mentiin. Sitten tultiin samaa tehtävää ravissa eikä siinä ollut mitään ongelmaa, kuski tosin oli hieman hukassa että miten siellä selässä nyt ollaankaan. Tultiin tätä myös toiseen suuntaan ja se oli minun mielestäni helpompaa (kuva löytyy edellisestä postauksesta). Mutta sitten piti mennä tuon ylöshypyn jälkeen suoraan alas ja siihen Poitsu tyssäsikin, kun kuskia alkoi hirvittää. Toisella kerralla kun se tultiin, mentiin niin kauhealla vauhdilla ja alas tullessa Poitsu heitti aivan jumalattomat ilopukit (kuva edellisessä postauksessa) ja olin aivan varma että lennän alas kuin leppäkeihäs. Ihme kyllä pysyin selässä kaikissa pukeissa, mitä Poitsu tuolloin heitteli.
Seuraavana oli vuorossa tukki. Hevonen hyppäsi hienosti, kuski vaan ei osannut olla selässä oikein. Poitsu hyppäsi hienoja, mutta kuitenkin niin "epäpoitsumaisia" hyppyjä etten osannut aluksi niissä "istua" oikein.
Tukin jälkeen mentiin mökki, mitä hevoset kuulemma voivat ihmetellä. Eipä Poitsu korvaansakkaan lotkauttanut sille vaan komeasti mentiin yli esteen. Tämän jälkeen mentiin banketti niinkuin ylöspäin (hyvin mä selitän) ja lopuksi molemmat peräkkäin. Poitsu taas innostui mökin jälkeen ja perse lensi, muttei se hirveästi menoa haitannut.
Tässä vaiheessa minulle todettiin, että jalustimet saisivat olla vieläkin lyhyemmät ja koska reijät eivät enää riittäneet piti tehdä kiepit. Siinä kohtaa tunsin itseni todella pieneksi ja olin aivan varma, että lyhkäset jalustimet edesauttaisivat sitä että lentäisin Poitsun selästä tämän heittäessä pukit.
Sitten oli vuorossa pelottavan näköinen pöytä. Noh siis eihän se ulkonäöltään pelottava ollut, vaan se oli niin massiivinen ja leveä ainakin omasta näkökulmasta. Eipä siis ihme, että Poitsu kielsi siihen ekalla kerralla, olihan ratsastaja aivan kauhuissaan. Toisella yrityksellä mentiin hienosti yli ja ajattelin, että nyt selviän mistä esteestä vaan.
Suunnattiin sitten muistaakseni tynnyreille. Poitsun kanssa olen ennenkin samanlaista estettä hypännyt, joten itseä ei niin jännittänyt. Kyllä perse lensi taas esteen jälkeen ilmeisesti sen takia, kun kivet osuivat tynnyreihin.
Siinä sitten hypättiin kaikennäköisiä esteitä: porttia, tyhjää vesihautaa, tukkia yms. En tosiaan kaikkia kunnolla muista, koska olin niin täpinöissä kaikista.
![]() |
| Ilmeeni =DD |
![]() |
| Oikein keskittynyt ilme =D |
![]() |
| Pelottava pöytä |
![]() |
| Perse nousi kunnolla kiitos lyhkäsempien jalustimien. Ehkä PIKKASEN liikaakin =D |
![]() |
| Lyllertäen mäki ylös =D |
Kattelin noita hyppykuvia pitkään ja rupesin miettimään, että en taida oikein osata olla "oikein" tuolla selässä tällaisten "isompien" esteiden kohdalla. Kevytistuntani on jotenkin kauhean pystyssä oleva ja näytän vähän tyhmältä, kun Poitsu hyppää niin hienosti ja itse olen ihan oudosti selässä. Hmm en tiedä pitää tätäkin asiaa miettiä =)





















