Soijamakkaraa, käynti kouluohjelma ja possupassin paluu

Välillä tuntuu, että vaadin Poitsulta vähän liikaa. Ei kaikki voi aina sujua täydellisesti ja se minun pitäisi tajuta. Tänäänkin meinasi hermo mennä, kun Poitsu ei mennyt niinkuin halusin, mutta heti kun itse rauhotuin hieman ja annoin Poitsun ajatella hiukan itse niin homma alkoi sujua. Eli minun pitäisi muistaa ottaa rauhallisesti eikä "yli ratsastaa" eli koko ajan käskeä ja antaa Poitsun ajatella hieman itse.

Kun hain Poitsun laitumelta, sain kivan mustelman jalkaan kun herra päätti ruveta kerjäämään minun pistäessä riimua päähän. Tosiaan Poitsu kerjää kuin koira, eli nostaa tassua. Hyvin ikävä tapa jota on yrittetty saada pois, mutta vielä ei ole ainakaan onnistuttu. Siinä sitten talliin päästyämme, kokeilin että syökö Poitsu tosiaan aivan kaikkea ja annoin herralle soijamakkaraa. Ensin vähän haisteltiin ja irvisteltiin, mutta loppujen lopuksi maistettiin ja ilmeisesti oli hyvää, koska söi sitten vielä toisenkin. Ilme oli sellainen että "Hei tätäkin näköjään voi syödä!" =D

Eli koulua väännettiin taas. Joskus mietin, että osataankohan me enää mennä suoraan, kun aina mennään jotain ympyrää tai kiemuraa. Tänään menin kolmikaaristakiemuraa ja toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä uralta keskelle kenttää ja sieltä takaisin. Lisäksi otin pysähdyksiä ja peruutuksia, mistä piti heti peruutuksen loputtua lähteä eteenpäin.
Olen aina sanonut, että joku saisi kehittää kouluohjelman missä mentäisiin vain käyntiä, koska käynnissä meiltä sujuu lähes kaikki ja Poitsu pysyy pyöreänä pitkiäkin aikoja. Siinä olisi idea jollekkin joka sellaisen pystyisi järjestämään =D

Käynnissä tosiaan kaikki sujui, väistössä persus jäi vähän laahaamaan jälkeen, mutta ei mitään muuta.  Ravi, noh eipä se ensin edes noussutkaan, vaan mentiin possupassia -jälleen. Taas oli jalat hukassa ja siinä vaiheessa vaivuin jo epätoivoon ja olin varma ettei tästä mitään tule. Siinä meni hieman aikaa, mutta ravi saatiin vihdoin ja viimein nouseman. Ravissa otin käyntiin siirtymisiä pysähdyksien sijaan ja niiden jälkeen Poitsu ihan ravasi eikä possupassannut (vitsi mikä sana.) Väistötkin onnistui hyvin, kunhan itse huomasin istua keskellä satulaa suorassa, enkä rossannut kummallekkaan puolelle.
Sitten laukka... En oikein tiedä miten muuten sitä kuvailisin kuin: hiton huonosti meni. Oli taas niin tahmeaa menoa ettei mitään rajaa ja siinäkin tuli sellainen heti, että meinasi epätoivo iskeä. Taas piti vähän käynnistää Poitsua, eli pari kierrosta laukkaa uraa pitkin, niin kyllä sen jälkeen laukat onnistuivat. Tosiaan nostin väistön jälkeen laukan ja tein ympyrän, sekä viimeisessä kaarteessa kiemurassa nostin myös ja siitä sitten ympyrä päätyyn. Siinä loppuraveissa Poitsu pyöristyikin mukavasti, vaikkei aluksi meinannut edes taipua mihinkään suuntaan

Loppujen lopuksi meillä meni ihan hyvin, kun vaan itse otin asiat hiukan rennommin enkä yrittäny liikoja. =)) 

Kännykän etukameran laatu eli ei mikään hääppönen =)