Maastoilua, mörköjä ja kutsumattomia tunkeilijoita

On tosiaan ihme, että tänään pystyin ylipäätänsä tallille menemään, kun molemmat nilkkani ovat aivan jumalattoman turvoksissa mikä voi vissiin meinata lievää nestehukkaa. Tunnen itseni hyyyvin vanhaksi tällä hetkellä.
Putsasin ensiksi Poitsun satulan, kun tallille pääsin, ja vaihdoin siihen meidän uuden hienon huovan. Kyllä huomasi etten ollut vähään aikaan putsannut sitä, oli meinaan niin hirveässä kunnossa satulavyötä myöden.

Päätin tosiaan jo töissä ollessani, että maastoon lähden olivat omat jalkani minkä kokoiset hyvänsä. Poitsu oli suht pirteä tänään, kun yleensä se on nukahtanut jossain vaiheessa harjatessa. No siitä sitten lähdettiin maastoilemaan ja tietysti alkoi sataa vettä. Rukoilin ja toivoin, että se olisi vain pikku kuuro ja niin se onneksi olikin, mutta kyllä siinä mukavasti virkistyi.
Poitsu kehitteli mörköjä joka hiton puunrungosta, kivestä ja kannosta. Kaikki oli niiin hirveen pelottavaa. En käsitä sitä, koska viimeksi kun maastossa oltiin, ei ollut mitään mörköjä missään. Mentiin oikein kunnolla metsään ja yleensä Poitsu on siellä ollut suht rauhallinen, mutta tänään kyttäiltiin aivan koko ajan. Tietysti välillä oli pakko ottaa pientä suupalaa ettei nälkä pääse yllättämään.
Siinä sitten kävellessämme tunsin kun joku liikkui käsivarttani pitkin, ja kun katsoin alas siinä tipsutti kaikista inhottavin itikka: hirvikärpänen. Kyllä lähdettiin vauhdilla niitä karkuun ja Poitsu laukkasi aika hyvin itse ettei tarvinnut koko aika käskeä eteen, koska välillä Poitsu himmailee maastossa kyttäillessään jotain. Sen jälkeen olin aivan varma, että koko pääni on täynnä kyseisiä pikku itikoita.
Kun siinä sitten ravailtiin ja käveltiin kotiin päin, niin Poitsu rupesi selvästi rentoutumaan ja pyöristyi aina välillä. Vaikka oli kaikenlaisia mörköjä minusta oli hienoa, että kuitenkin edes lopuksi Poitsu pystyi vähän rauhoittumaan ja rentoutumaan.

Tallilla rupesin kaivelemaan kutsumattomia tunkeilijoita Poitsusta ja löysinkin niitä kaksi, enkä meinannut saada niitä millään hengiltä. Astuin niiden päälle ja kaikkea, mutta ei. Itsestäni löysin onneksi vain yhden, mutta tutkin kyllä vielä uudelleen nyt kun olen kotona. En olisi uskonut, että hirvikärpäsiä on jo nyt mutta eipä voi mitään. Taitaa meidän maastoilut jäädä vähäksi aikaa taas tauolle, jos niitä hirveästi on.

Meidän viime maastoreissulta

 

 

Huomenna väännetään taas koulua, ettei totuus unohdu kuitenkaan =)