Tällä hetkellä Poitsu on hyvässä kunnossa ja näyttää siltä, että ähky olisi nyt ohi. En kuitenkaan oikein luota siihen, että se on lopullisesti ohi vaikka hyvältä näyttää. Eilen jopa herralla kevyesti ratsastin ja oli aika reipasta menoa. Menin ilman satulaa ja siinä huomasi kuinka paljon Poitsu on laihtunut, koska selkäranka tuntui oikein kunnolla siellä, mitä ei Poitsulla yleensä tunnu. Mutta toivottavasti tästä mentäisiin parempaan suuntaan, ja herrasta tulisi normaali pyöreä itsensä.
Niin ja kyllä olen Makeakin ratsastellut ja juoksutellut. Sain myös satulavyön hajoamaan (no se tiedettiin, ettei se kauan enää kestä) ja olen myös saanut tehtyä satulan alla käytettävään vaahtomuoviin kivan reijän eli ei hyvin mene. Ratsastaessa Make on ollut tosi kiva ja kuunnellut minua hyvin. Make ei myöskään ole mitenkään erityisesti kaahottanut, vaan on ollut aika rauhallinen. Jospa nyt ratsastusinto taas kasvaisi, kun Poitsu alkaa olla kunnossa.
Heh..
Tämä oli nyt tällainen lyhyt juttu, mutta tänään on vakiotunti ja siitä varmaan sitten kertoilen jossain vaiheessa.
Siinäpä pulma.. Tosiaan luultiin jo hetken, että Poitsun ähky olisi ohi. Lauantai illalla kuitenkin herra lakkasi syömästä ja alkoi taas piehtaroimaan. Kävelytettiin sitä sitten yli kolmetuntia maneesissa ennekuin eläinlääkäri tuli (kiitän kaikkia, jotka taluttivat Poitsua ja erityisesti kiitän lainahousuista ja henkisestä tuesta.) Eläinlääkäri tutki, antoi kipulääkettä ja pisti tiputukseen. Lääkäri käytti niin hienoja nimiä, etten oikein mitään tajunnut, mutta ilmeisesti siellä oli vieläkin tukosta havaittavissa. Kaikkea muutakin epäiltiin, mutta en nyt niitä selitä, koska näillänäkymin Poitsulla ei sellaisia ole. Tänään Poitsu oli aika normaali, mutta meinasi tulla lähtö Helsinkiin hevossairaalaan, koska sitä oli edellisiltainen eläinlääkäri ehdottanut. Ei kuitenkaan lähdetty, koska toinen eläinlääkäri ei nähnyt siinä mitään hyötyä. Tämä toinen eläinlääkäri tuli Poitsua katsomaan tänään ja totesi, että molemmilta puolilta kuului suoliäänet hyvin ja suolestakin tuli paskat pois, eikä suolessa tuntunut olevan mitään. Näillä puheilla Poitsu saa taas hieman heinää ja jotakin pellavalimaa (ei ollut hirveän herkullisen näköistä) ja nyt sitten toivotaan parasta. Itselläni ei kestä mielenterveys enää, jos herra menee taas huononpaan kuntoon. Tiedän etten pysty täysin rentoutumaan ennekuin olen sataprosenttisen varma, että Poitsu on terve. Muutenkin Poitsu on laihtunut ihan hirveästi ja haluaisin vain oman ihanan palleroni takaisin.
Keep holding on 'Cause you know we'll make it through We'll make it through
Just stay strong 'Cause you know I'm here for you I'm here for you
Voin jo näin aluksi sanoa, että toivon ettei kenenkään tarvitsisi kokea samaa, kun minä koin tuossa viimepäivinä. Onneksi Poitsulla kuitenkin oli/on ummetus ähky eikä mikään suolistoähky, mikä olisi ollut todella paha juttu. Ajattelin nyt kertoa vähän viimepäivien fiiliksistä nyt, kun Poitsu on menossa koko ajan parempaan suuntaan.
Jos nyt ihan alusta aloitetaan, eli Poitsulla alettiin epäilemään ähkyä sunnuntaina kisojen jälkeen. Herrasta tuli ensin kauhen levoton ja sitten yritti mennä pariinotteeseen makaamaan. Itselle ei tullut mieleenkään ähky, mutta kun Poitsun mahaa kuunneltiin ei sieltä kuulunut mitään ääniä alkoi Outi epäilemään ähkyä. En tietenkään itse siinä vaiheessa niin hyvin sisäistänyt asiaa, enkä varsinkaan tajunnut, että siinä voi hevoselta lähteä henki. Siinä sitten juotettiin Poitsulle parafiiniöljyä ja käytiin kävelemässä, ja näyttikin siltä että olo normalisoitui. Kuitenkin illemmalla Poitsu oli makaillut tarhassa ja herra otettin karsinaan.
Maanantaina tullessani tallille näin herran karsinassa ja tiesin heti, ettei kaikki ollut ihan kunnossa. Kun Outi sanoi, ettei kaikki ole ihan kunnossa, meinasin jo siinä vaiheessa ruveta itkemään. Sain kuitenkin jotenki pidettyä itseni kasassa ja siinä sitten alkoi soittelu eläinlääkärille. Ensimmäinen oli juuri menossa leikkaamaan joten ei päässyt tulemaan ja muut vaihtoehdot eivät vastanneet puhelimeen. Kun Poitsu sitten meni makaamaan ihan sykkyrään karsinan nurkkaan ja katsoi minua apua kaivaten, rupesin itkemään aika hysteerisesti enkä pystynyt karsinaan katsomaan. Poitsu oli muutenkin hyvin surkean näköinen ja oikein näki kuinka paljon sattui. Eläinlääkäri saatiin paikalle vasta päivystynajan alettua. Hän antoi Poitsulle kipulääkettä, rahouhoittavaa ja letkutti parafiiniöljyllä. Seuraavana päivänä pitäisi letkuttaa uudestaan ja ei saisi syödä. Poitsu olikin paremman näköinen tietysti, kun kipulääke auttoi.
Tiistaina Outilta tuli viesti, että Poitsu on mennyt pahempaan kuntoon. Oli maannut karsinassa silmätpuoliummessa ja näyttänyt siltä, kuin vetäisi viimeisiä henkäyksiään. Onneksi paikalle saatiin eläinlääkäri, joka yleensäkkin käy Outilla jos on sellainen tilanne, ja hän pisti Poitsun heti tiputukseen, koska hevonen oli niin kuiva ettei verisuontakaan meinannut löytyä. Ja koska hevonen oli kuiva (tietenkin oli, kun ei ollut mitään juonut ja edellisen eläinlääkärin olisi se pitänyt tajuta), myös ulostemassa oli iso kuiva käntty siellä suolessa ja voitte kuvitella kuinka paljon se hevoseen sattuu. Ja koska Poitsu ei ollut juonut, oli myös vaarana ureamyrkytys, koska urea poistuu virtsan mukana eikä sitä tietenkään tullut. Uudestaan letkutettiin ja annettiin b-vitamiinia sekä kipulääkettä ja tiputettiin kaksi isoa pussia nestettä. Kun eläinlääkäri lähti Outi sanoi minulle, että jos tukos ei lähde liikkumaan, Poitsu joudutaan lopettamaan. Itkuhan siinä tuli ja olinkin iltaan asti tallilla herran seurassa, koska pelkäsin, että se voisi olla meidän viimeinen iltamme. Kävelin herran kanssa kauheassa vesisateessa ja kylmetin itseni, mutta sillä hetkellä en paljon sellaisista asioista välittänyt. Eläinlääkäri oli tulossa seuraavana aamuna uudestaan ja päätin olla silloin paikalla.
Keskiviikko tuli ja Poitsu oli hieman paremman näköinen. Taas pistettiin herra tiputukseen ja ultrattiin. Sieltä saatiinkin hienoja uutisia, massa oli liikkunut ja koska Poitsu oli muuten aika pirteässä kunnossa, päätettiin letkuttamista ja nesteytystä jatkaa vielä seuraavana päivänä. Poitsun kanssa sitten käveltiin ja koitettiin saada juomaan. Pari kertaa meinasi, ihan näin suoraan sanottuna, paska tulla, mutta sitten ei tullutkaan. Illalla herra yllättikin ja joi melkein kaksi ämpärillistä melassivettä ja sitten vielä paskoi ihan normaalia paskaa. Kyllä siinä sitten hihkuin ja varmasti moni ihmetteli, mitä oikein touhusin. Siinä tiesi, että nyt ollaan menossa parempaan suuntaan.
Enää ei olisi millään jaksanut seistä tuossa käytävällä.
Ihan niinkuin ihmisten kanyyli, mutta se on vain ommeltu ihoon
Tänään, torstaina, en päässyt aamulla tallille, kun olin itse tiputuksessa, mutta Outi soitti minulle ja kertoi miten oli mennyt. Poitsu sai vielä suoneen nestettä, mutta nyt on parantumista alkanut tapahtua kunnolla ja jos nyt Poitsu paskoo kunnolla, ei välttämättä tarvita huomenna eläinlääkäriä. Aamulla Menin tallille heti, kun kerkesin, harjasin herran ja lähdin kävelylle. Kävelyn jälkeen juotin Poitsulle ämpärillisen melassivettä, koska herra juo paremmin jos hänelle tarjoaa vettä. Kävin vielä ennen meidän tuntia kävelemässä Poitsun kanssa ja juotin lisää. Menin Makella ja siinä välissä, kun pistin tämän herran kuntoon, oli Poitsu juonut koko täyden ämpärillisen minkä olin hänelle jättänyt. Tunnin jälkeen annoin Poitsulle hieman kädestä fantaa ja samalla herra purikin minua sormee, eli hän on aika normaali itsensä. Toivottavasti Poitsun suolisto alkaa nyt toimimaan kunnolla, ettei tarvitsisi pelätä mitään pahempaa. Kuntoillut olenkin nyt näinä viimepäivinä, kun olen Poitsun kanssa kävellyt. Olisi ollut kiva jos olisi ollut askelmittari, mistä näkisi kuinka paljon on oikeasti kävellyt.
Poitsu sitkeästi yrittää löytää karsinasta heinää vaikka onkin jo "imuroinut" kaikki jo aikasemmin
Niin ja Makesta sen verran, etten tietenkään herraa ratsastellut alkuviikosta, kun Poitsua murehdin. Eilen kuitenkin juoksutin ja tänään olin tosiaan tunnilla. Mentiin avoja keskihalkaisijalla ja meni tosi hyvin. Ei siitä sen enenpää, mutta nyt taas tuntuu hyvältä ratsastaa, kun alkuviikon oli niin maassa. Huomenna selviää, mikä on Poitsun vointi ja toivottavasti tilanne paranee entisestään. Niin ja voin kertoa, että jos joskus se ensimmäinen eläinlääkäri kävelee vastaan niin aivan varmasti vedän turpaan.(Tähän väliin nyt kirjoitan, että en kyllä ketään pystyisi lyömään enkä tuota tarkoittanut tosissani. Ja kyllä hän varmasti asiansa osaa hoitaa, mutta meidän kohdalla meni vähän mönkään.) Poitsu olisi voinut kuolla, koska ei heti saanut nesteytystä. Onneksi Poitsu kuitenkin loppujen lopuksi sai hyvää hoitoa. Toivon etten koskaan joudu tekemisiin tuon lääkärin kanssa.
Sunnuntaina oli tosiaan estekisat, jotka menivät meidän kohdalla todella hyvin. 60cm meni puhtaasti ja 80cm tuli 4 virhepistettä, mutta olen silti tyytyväinen.
Ekassa luokassa tosiaan olimme ensimmäinen ratsukko, joten en oikein kerinnyt edes jännittää. Olin tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, vaikka Poitsun energia olisi voinut olla hieman parempi. Ruusuke kuitenkin saatiin (kaikki puhtaat radat palkittiin) ja kunniakierroksella herra oikein innostui ja heitti pukit. Luovutin siinä sitten Poitsun seuraavalle ratsastajalle ja rupesin jännittämään meidän seuraavaa rataa.
Tätä kahdeksaakymppiä jännitin siitä asti, kun siihen ilmoittauduin. Hoin kuitenkin päässäni, että minun pitää vain odottaa Poitsua ja luottaa, että mennään yli. Verkassa eka hyppy oli tosi pyöreä, kun tultiin aika lähelle. En tiedä, miksi ihmeessä Poitsu tykkää hypätä isompia hiukan läheltä, mutta sen hän tekee. Toinen hyppy jo onnistui paremmin ja jätinkin sen siihen. Toiseen suuntaan hypättiin okseria verkaksi ja sekin meni ihan hyvin. En ollut tässä luokassa ihan ensimmäinen, joten siinä odotellessa ehdin vähän jännittämään. No, meidän vuoro tuli ja aloitettiin rata. Muuten meillä meni hyvi, paitsi sarjan toiselle osalle (joka oli okseri) Poitsu tuli todella lähelle, ja ajattelinkin ettei nyt kyllä mennä yli vaan kielletään, mutta ei vaan herra hyppäsi vaikkakin puomit siinä sitten tulivat mukaan. Eka meidän kasikympin rata kisoissa joten olen TODELLA tyytyväinen.
Sitten tuohon alamäkeen.. Kisojen jälkeen tosiaan Poitsu yhtäkkiä meni aika huonoon kuntoon. Herra meinasi mennä makaamaan, kun häntä harjailin, ja oli muutenkin ihan hirveän surkean näköinen. Mahasta ei kuulunut minkäännäköisiä ääniä, joten siinä alettiin epäillä ähkyä. Poitsulle juotettiin parafiiniöljyä ja kävelytettiin ja herran olo näytti paranevan. Illalla kuitenkin Poitsu oli maannut tarhassa ja ollut taas ihan surkean näköinen. Eilen minä jopa purskahdin itkuun, kun näin herran makaamassa karsinassa ihan hirveän surkean näköinsenä. Onneksi eläinlääkäri tuli ja antoi Poitsulle kipulääkettä ja rauhoittavaa ja letkutti herran. Poitsu tietysti rupesi heti hamuamaan heinänkorsia karsinasta, kun ei kerran enää sattunut mihinkään kipulääkkeen ansiosta. Herra ei saa nyt moneen päivään syödä mitään kunnolla ja sain juurikin tietää, että tilanne ei ole helpottanut vaan Poitsu joudutaan letkuttamaan tänään uudestaan. Toivottavasti tämä toinen kerta auttaa ja herra tulee kuntoon. On hirveätä nähdä iso eläin niin surkeassa kunnossa..
Olen koko alkuviikon ollut auttamassa isääni muutossa ja koska hän muuttaa pienenpään asuntoon, minun tarvitsee viedä loput omat tavarani pois sieltä. Olen heittänyt todella paljon kaikkea turhaa menemään, mutta kaikista vaikeinta oli päättää mitä tehdä kaikille hevoskirjoilleni. Tiedän etten niitä ikinä lue niitä, mutta en niitä viitsinyt paperinkeräykseen suoraan heittää ja kirpputorilla niiden myymiseen menisi ikuisuus. Päädyinpä sitten siihen, että lahjoitan kaikki kirjat Konttiin ja he saavat sitten päättää mitä tekevät. Löysin myös laatikon, missä oli kaikkia heppajuttuja: turpapehmusteita, harjoja, kaviokoukkuja ja sieniä. Lahjoitin turpapehmusteet tallille ja yritin myös tyrkyttää heinäverkkoa, minkä myös löysin kaappieni uumenista, mutta sitä ei huolittu. Itse en tee mitään heinäverkolla, eli jos joku tarvitsee sellaisen saa minulta sen ilmaiseksi.
Kaikista hienointa oli löytää iso salkku, mihin äitini on säästänyt kaikkia pieniä juttuja siltä ajalta kun olin pieni. Sieltä löytyi jopa Satakunnan Kansa siltä päivätä, kun minä synnyin. Löytyipä sieltä myös Särkänniemen ja Linnanmäen rannekkeita, missä oli tietenkin päivämäärä ja vuosiluku, sekä kaikkia lehtileikkeitä, missä minusta on ollut kuva tai minua on haastateltu. On tosi hienoa, että on tällaisia muistoja, mitä voi näin vanhempana katsella.
Oli myös hienoa kerätä kaikki ruusukkeet laatikkoon ja muistella mistä on minkäkin saanut. Osassa minulla jopa lukee kenellä olen silloin mennyt ja vieläpä päivämäärä ja vuosi. Kaiken eniten minua nauratti, kun löysin vanhan heppapäiväkirjan mihin olen Poitsusta kirjoittanut. Luonteen kohdalle olin tosiaan kirjoittanut, että: "idiootti ja lempipuuha: "laiskottelu ja pukittelu." Eipä ole herra siis paljon vuosien varrella muuttunut, onhan se vieläkin välillä idiootti ja laiska.
Tietysti minä olen lempi-ihmisenä =DDD
Kaikista eniten hymyn toi huulille vanhat keikkaliput ja Negativen nimmarit. Siitä voisi varmaan sanoa, että se oli sitä sekavaa aika. Silloin jonotettiin vesisateessa heti aamulla, että varmasti päästäisiin eturiviin. Ei sitä nykyään enää sellaista jaksaisi tehdä, mutta onpahan niistä jäänyt hyviä muistoa.
Tämä oli nyt tällainen vähän erillainen postaus toivottavasti tykkäätte. Makella olen tässä ratsastellut ja tänään menin Poitsulla tunnilla. Mentiin avoa pitkällä sivulla ja sanoinkin jossain vaiheessa, että en osaa ja meinasin lyödä hanskat tiskiin. Kyllä se siitä luonnistui hyvinkin, kunhan tajusin miten siellä oikein ratsastetaan. Ratsastajalla on asennevamma ja hevosella kaksisuuntainenmielialahäiriö, nii ei hyvin mee. =)
Pahoittelen suuresti, että en ole tänne taas yli viikkoon mitään kirjoitellut, mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni ja koitan kirjoitella useammin.
Tänä pitkänä hiljaisuutena olen ajanut ja hypännyt Poitsulla, Makella olen mennyt ekaa kertaa ilman satulaa ja esteitä. Jotkut ehkä ovat huomanneet, että Makelle on ilmestynyt oma sivu tuohon ylös ja tein sen siksi, että Makesta on tullut aikalailla toinen "päähenkilö" tässä blogissa.
Poitsun ajaminen sujui hyvin, eikä tullut kuin yhdet pukit. Päästiin aika lujaa ravaamaan vaikka laukka meinasikin nousta. Kyllä herralle tulikin kunnolla hiki ja saikin kuivatella aika kauan ennenkuin tarhaan pääsi.
Mummeli Poitsu =D
Make oli meidän matkassa mukana käsiponina
Maken kanssa touhuilin melkein joka päivä jotain, koska herran jalat olivat kuin tukit impparin takia. Eli joka päivä piti liikkua jotenkin. Menin kahtena päivänä ihan koulua ja parina päivänä juoksutin. Nyt jalat ovat jo "normalisoituneet" joten ei enää tarvitse joka päivä liikkua. Perjantaina Juuli lykkäsi minut sinne selkään ilman satulaa ja ei se ollut niin kauheaa kuin kuvittelin. Make on vaan niin kapea, että aina kun heilahdin pelkäsin tippuvani alas.
Torstaina hyppäsin tunnilla Poitsulla ja meni ihan hyvin, vaikka taas aluksi vähän jännitti. Olen menossa kotitallin kisoihin sunnuntaina 17.11 kahteen luokkaan Poitsun kanssa, 60cm ja 80cm. Tuo 80cm vähän jännittää, mutta pitää vain vähän luottaa Poitsuun niin kyllä se siitä. Hyppäsinhän tunnillakin 80cm radan, mutta silti jännittää. Uskon silti, että se menee ihan hyvin.
Lauantaina hyppäsin sitten Makella ekaa kertaa. Oli vähän erillaista Poitsuun verrattuna, mutta lopuksi tajusin miten siellä ollaan ja meni ihan hyvin. Tästä radasta on jopa videota, että näette millaista rataa menimme. Torstaina oli aivan sama rata, korkeus oli vain korkeampi. Juulille kiitos kuvista ja videosta =)
Eilen yritin vääntää Poitsun kanssa koulua, mutta ei siitä oikein tullut mitään, kun herra ei keskittynyt tekemiseen vaan kaikkeen muuhun. Pitkästä aikaa minulle jäi vähän paha maku suuhun Poitsun ratsastuksesta ja tuntuu vähän, että herralla on syksyä rinnassa, koska ollaan niin kohkoja eikä keskitytä kunnolla mihinkään. Olen joskus todennut, että Poitsulla on kaksisuuntainenmielialahäiriö (onkohan tuo edes yhdyssana?), koska välillä herra on ihanalla tuulella ja välillä täysi idiootti.
Joku kysyi edellisessä postauksessa, että voisinko tehdä postauksen sairaudestani. Noh, tämä kuitenkin on heppablogi, mutta voin nyt tässä jotain kertoa. Minulla on igg-puutostauti eli minulla on huono vastustuskyky ja joudun sen takia käymään tiputuksessa sairaalassa. Eli ei mitään niin ihmeellistä kuin luulisi. =)
.jpg)
