Muistoja

Olen koko alkuviikon ollut auttamassa isääni muutossa ja koska hän muuttaa pienenpään asuntoon, minun tarvitsee viedä loput omat tavarani pois sieltä. Olen heittänyt todella paljon kaikkea turhaa menemään, mutta kaikista vaikeinta oli päättää mitä tehdä kaikille hevoskirjoilleni. Tiedän etten niitä ikinä lue niitä, mutta en niitä viitsinyt paperinkeräykseen suoraan heittää ja kirpputorilla niiden myymiseen menisi ikuisuus. Päädyinpä sitten siihen, että lahjoitan kaikki kirjat Konttiin ja he saavat sitten päättää mitä tekevät.
Löysin myös laatikon, missä oli kaikkia heppajuttuja: turpapehmusteita, harjoja, kaviokoukkuja ja sieniä. Lahjoitin turpapehmusteet tallille ja yritin myös tyrkyttää heinäverkkoa, minkä myös löysin kaappieni uumenista, mutta sitä ei huolittu. Itse en tee mitään heinäverkolla, eli jos joku tarvitsee sellaisen saa minulta sen ilmaiseksi.

Kaikista hienointa oli löytää iso salkku, mihin äitini on säästänyt kaikkia pieniä juttuja siltä ajalta kun olin pieni. Sieltä löytyi jopa Satakunnan Kansa siltä päivätä, kun minä synnyin. Löytyipä sieltä myös Särkänniemen ja Linnanmäen rannekkeita, missä oli tietenkin päivämäärä ja vuosiluku, sekä kaikkia lehtileikkeitä, missä minusta on ollut kuva tai minua on haastateltu. On tosi hienoa, että on tällaisia muistoja, mitä voi näin vanhempana katsella.

Oli myös hienoa kerätä kaikki ruusukkeet laatikkoon ja muistella mistä on minkäkin saanut. Osassa minulla jopa lukee kenellä olen silloin mennyt ja vieläpä päivämäärä ja vuosi. Kaiken eniten minua nauratti, kun löysin vanhan heppapäiväkirjan mihin olen Poitsusta kirjoittanut. Luonteen kohdalle olin tosiaan kirjoittanut, että: "idiootti ja lempipuuha: "laiskottelu ja pukittelu." Eipä ole herra siis paljon vuosien varrella muuttunut, onhan se vieläkin välillä idiootti ja laiska.

 

Tietysti minä olen lempi-ihmisenä =DDD

Kaikista eniten hymyn toi huulille vanhat keikkaliput ja Negativen nimmarit. Siitä voisi varmaan sanoa, että se oli sitä sekavaa aika. Silloin jonotettiin vesisateessa heti aamulla, että varmasti päästäisiin eturiviin. Ei sitä nykyään enää sellaista jaksaisi tehdä, mutta onpahan niistä jäänyt hyviä muistoa.

Tämä oli nyt tällainen vähän erillainen postaus toivottavasti tykkäätte. Makella olen tässä ratsastellut ja tänään menin Poitsulla tunnilla. Mentiin avoa pitkällä sivulla ja sanoinkin jossain vaiheessa, että en osaa ja meinasin lyödä hanskat tiskiin. Kyllä se siitä luonnistui hyvinkin, kunhan tajusin miten siellä oikein ratsastetaan. Ratsastajalla on asennevamma ja hevosella kaksisuuntainenmielialahäiriö, nii ei hyvin mee. =)