-->

tiistai 28. tammikuuta 2014

Raskaammasta tekstistä hieman kuulumisiin

Viime teksti oli aika angstista ja mietinkin pariin otteeseen, että julkaisenko sitä ollenkaan. Mutta, nyt se on kuitenkin julkaistu ja nyt porukka tietää vähän enemmän minusta.

Mutta siis, halusin siis hieman kertoa muita kuulumisia. Meidän tunti peruttiin torstaina liiallisen pakkasen takia, mutta olin kuitenkin perjantaina tunnilla. Mentiin puomeja ja menin Makella. Yritän mennä aina, kun on mahdollista, mennä Makella tunneilla, koska haluan saada vinkkejä miten itse istun siellä paremmin ja miten parhaiten herraa työstän. Puomeilla Make hieman innostuu, mutta eipä se hirveästi haitannut, eli ihan hyvin meni. Make oli hyvin hauskan näköinen tunnin jälkeen, kun koko naama oli ihan huurteessa ja tuli siinä todettua, että on hyvä kun Make asustaa tallissa eikä pihatossa.

Sunnuntaina tullessani tallille huomasin, että Poitsu oli vaihtanut tarhaa, niin kuin oli puhetta. Siellä se seisoi yksinään tarhan nurkassa ja hirnui surkeana. Ei vissiin muut hevoset oikein tykännyt hänestä, sillä heinäpaalille ei ollut herralla mitään asiaa, eikä varmaan ole vähään aikaan. Kun sitten menin siivoamaan pihattoa, änkesi herra sinne kanssani ja oli aika jännää olla siellä, kun toinen iso suokki tulee komentamaan Poitsua sinne. Oli aika jännät paikat kyllä. Poitsu muutenkin yritti ängetä joka ovesta sisälle ja jyräsikin minut pari kertaa yrittäessään. Kuitenkin minä kelpasin turvaksi, koska Poitsu pysytteli koko ajan pihatossa, kun minä sitä siivosin. Pikkuinen nössykkä.

Siellä se yksinään nyhjäsi.

Tuli myös juoksutettua Poitsua järjestelmän kanssa ensimmäistä kertaa. En oikein tiedä miten sitä kuvailisi. Poitsu meni ihan nätisti, mutta näytti välillä siltä, että olisi valahtanut etupainoiseksi, koska turpa laahasi aina välillä aika lähellä maata. Hienosti kuitenkin herra liikkui, pari spurttiakin otti laukassa ja meinasi lähteä ympyrältä pois, mutta sain sen kuitenkin estettyä. Kyllä silti huomasi, ettei minua oikein kunnioiteta sillä Poitsu meinasi jyrätä päälleni, kun järjestelmän naruja yritin säätää. No toivotaan, että asiat alkaisi menemään parempaan suuntaan.

Makea ratsastin sunnuntaina ja maanantaina. Sunnuntaina tein ravissa voltit molempien pitkien alkuun ja loppuun. Laukan sitten nostin voltin kautta ja laukkasin koko pitkän sivun. Make meni tosi hyvin, eikä edes kaahottanu hirveästi vaan aika rauhallisesti mentiin. Olen tosiaan Maken kanssa mennyt aika paljon ympyröitä, joten ihan hyvä välillä laukata suoraa uraa pitkin.
Maanantaina huomasi, että taisi jäädä Makelle vähän vauhti päälle. Tein pohkeenväistöä ja toisella pitkällä sivulla loivaa kiemura uraa ja ravissa ei ollut ongelmaa vauhdin kanssa. Kun sitten nostin laukkaa väistön jälkeen, rupesi herralta vauhtia löytymään. Pari kertaa piti oikein kunnolla ottaa kiinni, ettei kaahotettu kuin päättömät kanat. Loppujen lopuksi meni myös laukka hyvin, kunhan Make vain ensin tajusi, että voi sitä rauhallisemminkin mennä.

 
Viime vuoden puolella otettu kuva.

Kokeilin viime keskiviikkona mennä Makella kumppareiden kanssa ja en tykännyt niistä yhtään. Tuntui, ettei hevonen oikein liikkunut kunnolla ja muutenkin se oli niin outoa, että otin ne kesken tunnin pois. En vaan jotenkaan osaa ratsastaa Makea niiden kanssa, joten Juuli saa kyllä hoitaa sitten sen. =)

lauantai 25. tammikuuta 2014

Jos toinen ei luota ja toinen ei kunnioita, tuleeko siitä edes mitään?


 

Tämän tekstin olen kirjoittanut keskellä yötä, koska halusin purkaa itseäni jotenkin. Loppupuoli voi vaikuttaa valitukselta, mutta sitä sen ei ole tarkoitus olla. Halusin vain purkaa jotenkin omia juttujani ja tässä on lopputulos. Joskus tulee vain sellainen olo, että pää räjähtää jos pitää kaiken sisällään.

Ajattelin, että olisi ehkä hyvä vähän valaista tuota minun ja Poitsun juttua. Minulta kysyttiin, että miksi pelkään hoitsuani kuollakseni, jos se sattuu pukittamaan. Ensi reaktiona oli tietenkin, että "enhän minä nyt sitä hevosta pelkää, enkä ainakaan pukkeja." Totta on, että en pelkää pukkeja olen niihin vuosien saatossa tottunut, mutta en luota tällä hetkellä siihen hevoseen tippaakaan. Sen olen myöntänyt itselleni jo monesta ja mietin, että mitä vikaa minussa on, kun Poitsu rynnii ylitseni taluttaessa ja vie minua muutenkin ihan 6-0. Kysyinkin sitä Outilta, että onko vika ihan oikeasti minussa ja vastaukseksi sain: "Ei, teillä on nyt vaan jokin vaihe. Poitsu ei taida oikein kunnioittaa sinua." Siinä sitten rupesin miettimään, että tuleeko siitä nyt sitten mitään jos toinen ei luota ja toinen ei kunnioita? Tällainen vaihe meillä oli myös jokunen vuosi sitten ja siitä päästiin yli. Välillä itselle tulee sellainen fiilis, että onhan se nyt aika noloa, kun ei omalle hoitsulleen pärjää. Haluaisin kuitenkin uskoa, että tästä päästään yli, koska meillä oli Poitsun kanssa niin mukava yhteinen kesä ja ihan oikeasti kaipaan sitä aikaa. On aika surkeaa katsella vanhoja kuvia ja miettiä, mitä hittoa teki väärin...



Tähän silti liittyy muutakin. Tuohon minulle esitettyyn kysymykseen vastasin, että en tykkää siitä tunteesta, kun en hallitse hevosta. Uskon, että tuokin johtuu siitä, mitä minun omassa elämässäni on käynyt. Enhän minä omaa elämääni hallitse, ainakin välillä tuntuu siltä. Välillä tuntuu, että olen täysin kaikkien sairauksieni armoilla ja pelkään aina, että niitä löytyy vielä lisää. Koittakaapa itse syödä kolmea eri antibioottia joka aamu noin seuraavan kahden vuoden ajan ja käykää kerran kuukaudessa sairaalassa tiputuksessa jossa menee koko päivä. Voin kertoa, ettei sitä pää kauan kestä. Kaiken lisäksi minulla on hirveitä mahakramppeja, joiden takia uskon pääni räjähtävän joku päivä. Kukaan ei tietenkään tiedä, miksi minulla niitä on ja olen kurkkuani myöten täynnä sairaalassa käymistä. Joudun lähes joka kerta lähtemään päivystykseen, jos en nimittäin lähde ajoissa rupean oksentamaan pelkän kivun takia. Joka kerta joudun selostamaan, mitä haluan minulle tehtävän. Ennen se oli lääkärien tehtävä, mutta jossain vaiheessa osat vaihtui. Yleensä minulta kysytään joka kerta: "Olenko perusterve?" "No en todellakaan. Minulla on immuuni vajaus ja Tuberculosis avium (mykobakteeri) ja syön siihen kolmea eri antibioottia joka aamu. Ei, nämä krampit eivät alkaneet antibioottien syönnin jälkeen, vaan jo sitä ennen. Ei, minua ei tarvitse eristää, tämä tauti ei tartu. Minut on tähystetty, mitään ei löytynyt. Haluan vain litalgiiniä mieluiten suoneen, mutta lihakseenkin käy." Joka kerta kertaan nämä samat asiat siellä päivystyksessä ja lääkärit tekevät niin kuin pyydän. Missään kokeissa ei näy mitään, joten aina kivun helpotettua pääsen pois.


Päivän lääkeannos. Yksi ei ole antibiootti, muut seitsemän ovat.
Kerran päivystyksessä..


Lasku tietenkin tulee perässä, sitä ei unohdeta lähettää. Ei ole hetkeäkään, ettei jääkaapin ovessa olisi laskua tuolta kirotusta paikasta. Sekin ottaa jo vähän henkisen jaksamisen päälle, varsinkin kun on hetken työttömänä ja Kelan rahat eivät ole mitkään suuret. Jos pari vuotta sitten olisin ollut fiksu, olisin ottanut itselleni jonkinlaisen sairasvakuutuksen. Nyt en kuitenkaan mitään sairasvakuutusta saa, koska olen valmiiksi näin sairas. Tiedän, että joistakin tämä on ihan turhaa kitinää ja että joillakin asiat ovat vielä huonommin kuin minulla. Minusta kuitenkin tuntuu nyt jo pahalle ja olen onnellinen ettei minulla ole esimerkiksi mitään syöpää. Sitäkin on minulla tosiaan epäilty, etten ihmettelisi vaikka sellainenkin pamahtaisi päälle. Päällisin puolin minusta ei huomaa, että murehtisin näitä juttuja. Nauran aina kaikille näille jutuille ja teen niistä pilaa. Kuitenkin, kun illalla istun kotona ja mietin näitä juttuja, ei minua enää niin naurata vaan päinvastoin: minä itken. Itken, koska en aina jaksaisi näitä juttuja ja tuntuu, että kaikki asiat kaatuvat päälle. Itken, koska en minä tällaista elämältäni toivonut. Itken, koska minusta tuntuu pahalle. Yleensä minä olen se, joka kuuntelee ja lohduttaa aina kun tarvitsee. Kuka minua kuuntelee? Siinäpä kysymys...

Ehkä tämä hieman avaa, miksi olen tällä hetkellä vähän epävarma ratsastaja ainakin tällä hetkellä. Tämän takia tykkään mennä hevosilla, joiden kanssa ei tarvitse miettiä, että mihin suuntaan seuraavaksi singahdetaan. Tämän tekstin tarkoitus ei ole se, että minua säälittäisiin. Halusin vain vähän selittää tilannetta ja joku halusikin tietää mitä sairauksia minulla on, noh tässä tuli nyt sitten niitäkin. Mutta eikös se niin ole, että se mikä ei tapa vahvistaa? Vaikka välillä romahdan ja itken omaa tilannettani, nostan aina pään pystyyn ja jatkan eteenpäin. On muutenkin paljon mukavampaa hymyillä ja nauraa, kuin itkeä ja murehtia koko ajan. Positiivisen ajattelun kautta olen oppinut kestämään kaikenlaista. Vaikka tänään menee päin honkia, huominen voi olla parempi. Se on elämää, eikä sille voi mitään. Olen myös siinä onnellisessa asemassa, että minulla on ihana mies, joka on kuskannut minua keskellä yötä päivystykseen eikä ole kertaakaan valittanut. Mies, joka lohduttaa ja saa minut hymyilemään ja nauramaan. Mies, joka auttaa minua jos sitä tarvitsen. Voin kertoa "omistavani" maailman ihanimman miehen, sekin auttaa minua nostamaan pään pystyyn ja haistattamaan maailmalle pitkät.



Rakkain<3

Poitsusta vielä, että herra vaihtaa tarhaa ilmeisesti lauantaina. Syynä on se, että Poitsulla on noussut kusi päähän, koska on saanut olla pomo. Joillekin ei vaan valta sovi, ja Poitsu on yksi niistä. Tippuu kyllä aika korkealta alas, kun joutuu porukan alimmaksi. Tulevassa tarhassa on nimittäin pari sellaista hevosta, jotka eivät todellakaan päästä Poitsua yläpuolelleen. Katsotaan, auttaako se tuohon meidän kunnioitus ongelmaan.

Haluan myös sanoa, että vaikka sairaalasta kitisenkin, on minua hoidettu siellä hyvin ja henkilökunta ottaa minut tosissaan. Ilman infektiolääkäriä ei olisi välttämättä selvinnyt immuuni vajaukseni eikä mikään muukaan. Ja on minulla tiputuksissa hauskaakin, kiitos hoitajien. Olen siis todella onnellinen, että minua hoitaa joukko päteviä ja mukavia ihmisiä. Tiedän ainakin olevani hyvässä hoidossa. =)


Löysin tuon yllä olevan biisin ja siitä sainkin inspiraation kirjoittaa tämän. Minäkin olen vain ihminen ja minäkin romahdan joskus.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Vastaukset kysymyksiin

Kysymyksiä tuli ihan mukavasti ja tässä saatte vastaukset.
 
 
Ketä oli ensimmäinen hevonen/poni jolla ratsastit?
- Muistaakseni russ-poni Gosse.
 
Keneltä hevoselta/ponilta olet tippunut pahiten?
- Jetrolta, kun hyppäsin estettä ja hyppäsin ennen ponia. Siinä sitten minulta murtui solisluu.
 
Ketä on lempi hevosesi? Entä poni?
- Hmm... Kyllä varmaan Poitsu on aikalailla lempi heppani, vaikka meillä ei nyt ihan synkkaa. Poneista varmaan Cruise, nyt kun Jetro on lopetettu


 
Korkein rata jota olet hypännyt?
- Ainakin 80 cm. Ehkä jopa 80-90cm.
 
 
Pidätkö sienistä?
- Ruuassa kyllä. =D


 
Mitkä 3 adjektiivia kuvaavat sinua parhaiten?
- Sekopää, iloinen, positiivinen

Opiskeletko vai oletko töissä? Millä alalla?
- Tällä hetkellä en ole töissä, mutta olen tässä lähiaikoina menossa. Olen keittiö alalla.

Make vai Poitsu? Perustele.
- Joissakin asioissa Make ja joissain Poitsu. Tässä vaiheessa kallistun Maken puolelle. Make on varma eikä hirveästi tee mitään ylimääräistä, mikä on minulle tällä hetkellä ihan passeli.
 
Jos et harrastaisi ratsastusta, niin mitä harrastaisit?
- Varmaankin pianonsoittoa, mitä joskus nuorempana harrastelin



Mitä teet vapaa-ajallasi jos et ole tallilla?
- Luen todella paljon kirjoja ja katselen kaikenlaisia lempisarjojani netistä/telkkarista.

Paras kokemuksesi Poitsun kanssa?
- Ehdottomasti eka Niinisalon reissu. Silloin oli itsellä ja hevosella kivaa ja sain silloin roppakaupalla itseluottamusta. Oikein harmittaa, kun meillä menee nyt vähän huonommin.

Tavoitteesi ratsastuksessa?
- Kehittää Makea ja toivottavasti vielä Poitsuakin eteenpäin. Ja olisihan sitä mukavaa itsekin kehittyä ratsastajana.

Haluaisitko oman hevosen?
- Aina joskus haluaisin, mutta minulla ei ole kyllä varaa pitää hevosta.



Millainen olisi unelmahevosesi?
- Poitsun ja Maken sekoitus olisi aika unelma. Ehkä se olisi siis suokki, jolla olisi Maken luonne ja eteenpäin pyrkimys. Saisi olla jonkinlainen projekti, ei kuitenkaan mikään ihan kouluttamaton.
 
Harrastatko jotain muuta kuin ratsastusta?
- En tällä hetkellä
 
Oletko koskaan miettinyt ratsastuksen lopettamista?
- Kyllä yhdessä vaiheessa. Olinkin yhden kesän kokonaan ratsastamatta.

Suokki vai lämppäri?
- Tämä on paha... En osaa valita, koska itsellä on hyviä kokemuksia molemmista. =)

Hevonen vai poni?
- Hevonen, vaikka voinkin pituuteni puolesta mennä vielä poneilla.



Mitä teet mieluiten ratsastaessasi? (esteitä,koulua,maastoon....)
- Joskus on päiviä etten jaksaisi ajatella mitään ja silloin suuntaan maastoon. Joskus saan taas kauhean inspiraation vääntää oikein himo koulua. Esteitä minun ei tee mieli hypätä hirvein usein, eli siis koulu vääntö ja maastoilu on mun juttuja.

Minkä ikäisenä aloitit ratsastuksen?
- Taisin olla 8.v

Ratsastushistoriasi? (lyhyesti)
- Aloitin ratsastuksen 8-vuotiaana Marjamäen Tallilla Kokemäellä ja siellä kävin monet vuodet. Ala-asteen viimeisellä luokalla vaihdoin nykyiseen Ratsutalli Cruiseen (silloin tallia kutsuttiin Outin talliksi) ja siellä olen viihtynyt tähän päivään asti.

Poitsun hyvät ja huonot puolet?
Hyvät puolet:
- Kaiken ikäiset voivat mennä Poitsulla (silloin kuin ei ole mitään sekoilu vaihetta päällä)
- Poitsulla on mukava maastoilla, silloin kun herra ei ole liian innoissaan.
- Poitsu on kehittynyt huimasti viimekesän aikana niin koulussa kuin esteillä, eli kehityskelpoinen yksilö.
Huonot puolet:
-Sekoilukohtaukset
- Ihme mörköjen pelkääminen

Oletko ostanut Poitsulle jotain tavaroita? Esim.satulahuovan,riimun..
- Juu riimun ja satulahuovan.
 
Lempiruokasi?
- Olen aika kaikki ruokainen, vaikka pakko myöntää että tykkään kaikesta roskaruuasta. =D

Kun olit ylä-asteella, mitä koulua kävit?
- Ulvilan Yhteiskoulua.

Kuinka monta kertaa viikossa keskimäärin käyt tallilla?
- Noin viisi kertaa, joskus vähän useamminkin.
 
Viimeinen poni jolla ratsastit?
- Ei ole viimeistä ponia, koska pystyn edelleen ratsastamaan joitakin poneja.

Lempi tv-sarja?
- Niitä on vähän useampia: Grimm, Supernatural, Holmes NYC, Sleepy Hollow.

Paljonko käytät rahaa turhuuksiin kuukaudessa?
- Riippuu mikä lasketaan turhuudeksi. Yritän kyllä käyttää rahani aina aika fiksusti, enkä yleensä mitään turhaa ostele.


Mitä muuttaisit menneisyydessäsi?
- Olisin ehkä opiskellut hieman enemmän kuin opiskelin. Ei silloin ammattikoulussa hirveästi tulevaisuutta miettinyt.

Hyvät ja huonot puolet Makessa?
Hyvät puolet:
-Varma, ei sekoile (tai jos sekoilee niin harvoin)
- Mukavan eteenpäin pyrkiväinen
- Maken kanssa voi harrastaa mitä vain hyvin mielin.
Huonot Puolet:
- Selkävaivat, ei kylläkään vaikuta käyttöön nyt kun on käytössä back on track.
- Välillä tykkää juosta apujen alta pois
 
Seuraatko ketään vloggaajaa?
- En

Lempi blogi jota seuraat?
- Varmaan Kaktun ja Futuran blogi.

Millainen olisi ihanne blogi lukea?
- Sellainen missä olisi sopivassa määrin tekstiä ja kuvia. Niin ja teksti olisi mielenkiintoista luettavaa.

Miksi kirjoitat blogia?
- Omaksi ilokseni lähinnä. =)

Hyvät ja huonot puolet ratsastuksessa?
- Hyviä puolia on, että ratsastus on minulle eräänlaista terapiaa. Tallilla kaikki muut murheet jää edes hetkeksi taakse, kun keskityt hevosen hoitamiseen ja ratsastukseen. Huono puoleksi voisi sanoa, että onhan tämä aika kallis harrastus.

Mitä mieltä olet lämppäristä ratsuna?
- En ymmärrä miksi joidenkin mielestä lämppäristä ei olisi ratsuksi. Lämppäri yrittää aina parhaansa ja pyrkii miellyttämään ratsastajaa. Itse pidän lämppäreistä ratsuna.

Entä suokkista ravurina?
- Eipä minulla ole tähän oikein mitään mielipidettä. Jos lämppäristä on ratsuksi niin miksei suokista ravuriksi.

Lempi ruoka?
- Ei minulla taida tällä hetkellä olla mitään lempi ruokaa, mutta kaikki roskaruoka on tietysti hyvää. =D

Miksi blogisi on niin raskasta luettavaa?
- Enpäs tiedä. Kaikki ei tykkää kaikesta ja sille ei vain sitten voi mitään. =)

Oletko myös henkisesti 21.v?
- En tosiaan. Välillä tuntuu, että olen henkisesti 8.v. =D

Osaatko yhdyssanat?
- Aikalailla vaikka välillä voi tulla virheitä. Ja koko ajan sitä oppii, mitä enemmän kirjoittaa. =)

Paljonko kello on?
- 20:29



Lempi karkki?
- No nallekarkit on hyviä =D

Lempi sarjakuva?
- Hmm... No vaikka Viivi ja Wagner =)

Kirja vai leffa?
- Kirja



Lempi kirja?
- Niitä on monia, mutta sanotaan nyt vaikka kaikki Fifty Shadesit =)

Lempi leffa?
- En tiedä onko minulla yhtä lempi leffaa, mutta sanotaan nyt vaikka Kaksin Karkuteillä. Tykkään tosi paljon Disneyn piirretyistä. =)

Millainen olisi ihanne hoitsu?
- Vitsi vaikeita tällaset kysymykset.. Poitsu olisi aika ihanne jos jotkut tietyt jutut karsisi pois. =)
Lempi rotu?
- Suomenhevonen se taitaa olla.

Haluaisitko pv:n, joka on aluetason hevonen?
- No en.

Projekti heppa vai valmiiksi koulutettu?
- Projekti olisi kiva. Mieluiten kuitenkin sellainen peruskoulutettu, ettei ihan raakile.

Mansikka vai mustikka?
- Mansikka

Joulu vai uusi vuosi?
- Joulu

Sienimetsä vai marjametsä?
- Marjametsä

Kissa vai koira?
- Kissa

Lusikka vai haarukka?
- Riippuu ruuasta =D

Mehu vai vesi?
- Mehu



Tee vai kahvi?
- Kahvi


Vuokraamosta leffa vai elokuvateatteri?
- Riippuu vähän. Välillä on kiva käydä ihan leffateatterissa kattomassa leffa, välillä on kiva vuokrata leffa kotiin.

Kuvapostaus vai video?
- Riippuu tekijästä.

Horse Show vai Apassionata?
- En osaa sanoa, kun en ole kummassakaan vielä ollut.

Automerkkisi?
- Toyota Corolla

Lempi lastenleffa?
- Tuolla tulikin jo tuo Kaksin Karkuteillä, mutta tykkään myös tosi paljon Disneyn Kaunotar ja Hirviö leffasta. =)

Entä kauhuleffa?
- En katso kauhuleffoja. Saan niistä aina kauheita traumoja, joten olen päättänyt etten niitä katso.

Hammastahnan merkki?
-Pepsodent =D

Työ vai koulu?
- Haluaisin vielä opiskella jotain, mutta on kiva ansaita rahaakin. En oikein siis osaa päättää =)

Kengätön vai kengällinen hevonen? Miksi?
- Minulla ei ole tähän oikein mitään mielipidettä. Jos hevonen ei välttämättä tarvitse kenkiä, niin sitten ollaan ilman. Mutta esimerkiksi Poitsun kaviot halkeilevat herkästi ilman kenkiä, joten silloin kengät on ihan järkevä pistää.
 
Miksi pelkäät hoitohevostasi henkesi edestä, jos se sattuu pukittamaan?
- En minä niitä pukkeja pelkää, olenhan niissä istunut jo monta vuotta. Pikemminkin en tykkää siitä tunteesta, kun hevonen ei ole hallinnassa. Ja tässä minun ja Poitsun tilanteessa on paljon muitakin juttuja, kuin vain tuo pukittelu. On vähän luottamuksen ja kunnioituksen puutetta ja itselläni on paljon muutakin, mikä vaikuttaa myös välillä ratsastukseen.
 
Kauanko olet hoitanut Poitsua?
- Viisi vuotta.
 
Onko Makea kiva ratsastaa?
- Kyllähän sitä on kiva ratsastella. =)
 
Pituutesi?
- Olisikohan se 163cm
 
Painosi?
- Ömm en edes itse tiedä. En ole pitkään aikaan käynyt vaa'alla. =D
 
Poitsun ikä? Maken ikä?
- Molemmat täyttävät tänä vuonna 12-vuotta.


 
Lämmin- vai kylmäverinen?
- Sanon tähän nyt etten osaa sanoa kumpi =D
 
Shire vai shettis?
- Shettis, koska näyttäisin ihan pikkuruiselta Shiren vieressä. =D
 
Lv,pv vai suokki?
- Jos pitää valita yksi niin Suokki.
 
Kenttä- vai matkaratsastuskilpailu?
- Ehkä kenttä. En ole ikinä nähnyt matkaratsastuskilpailua, joten sellaista olisi mukava päästä seuraamaan.
 
Olet ilmoittautumassa koulukisoihin. Make vai Poitsu?
- Poitsu. Maken kanssa on vielä hiomista jossain asioissa ja Poitsulla olen jo kaksissa koulukisoissa käynyt.
 
Entä estekisoihin?
- Vaihtelun vuoksi voisin vaikka Makella lähteä. Mutta molemmilla voisin lähteä.

Kumpi voittaa nopeudessa Make vai Poitsu?
- Make vie, Poitsu lyllertää perässä. =D
 
Kumpi on herkempi?
- Make.

Oletko ajanut Poitsua?
- Juu olen, parikin kertaa.



Tässä nämä sitten olivat. Joku kommentoi, että olisi halunnut nähdä vastaukset videon muodossa. Valitettavasti olin jo alkanut näihin vastaamaan näin, joten ehkä joku toinen kerta sitten. Ja kuten huomaatte, minulla on uusi banneri mistä saan kiittää Juulia. =)

torstai 16. tammikuuta 2014

Kysymyspostauksen aika!

En ole vielä kertaakaan tehnyt tällaista postausta, mutta nyt yritetään. Nyt saa sitten kysellä melkeinpä mistä aiheesta vaan;  hevosista, muusta elämästäni yms. Toivottavasti kysymyksiä tulisi jonkun verran, että saisin kunnon postauksen tehtyä. =)

  
Viime talvi

tiistai 14. tammikuuta 2014

Aikalisä Poitsun kanssa

Nyt olen tosiaan päättänyt pitää Poitsun kanssa pienen aikalisän. Viime torstain tunnilla herra meni hienosti, mutta sunnuntain kouluvalmennuksessa heitteli pukkeja ja ryntäili edestakaisin. Siinä sitten, kun taas pelästyin niin paljon, että itkukin tuli, rupesin miettimään Poitsun ja minun tilannetta. Miksi pakotan itseni sinne selkään jos tunnen itseni hyvin epävarmaksi siellä? Valmentajakin kysyi onko minulla kaikki hyvin, kun niin voimakkaasti reagoin pukkeihin. Siinä sitten juttelimme ja valmentajakin totesi, että hevosen vaihtaminen vähäksi aikaa olisi hyvä vaihtoehto. Olen miettinyt samaa asiaa itse jo jonkin aikaa, mutta päätin asian tuon valmennuksen aikana. Eli nyt en ratsasta Poitsua vähään aikaan ihan oman pääkoppani jaksamisen takia. Kyllä herran kanssa muuten touhuilen, juoksutan, käyn ajamassa ja teen maastakäsin työskentelyä, mutta selkään en mene. Joidenkin mielestä olen ehkä hieman nössö, mutta sille en voi mitään. Haluan, että ratsastaminen on mukavaa ja hauskaa, eikä tarvitsisi koko ajan jännittää mitä hevonen tekee seuraavaksi. Eli nyt ratsastan aika usein Makea myöskin tunneilla. Kyllä Poitsun kuulumisiakin täällä kertoilen, mutta vähän aikaa Makesta voi tulla hiukan enemmän juttuja kuin ennen.





Tarkoitus olisi nyt sunnuntaina mennä Makella estevalmennukseen, kun Juuli ei itse pääse. Muutenkin on tosi hienoa, että Juuli antaa minun mennä Maken kanssa valmennuksiin ja tunneille. Make ei ainakaan saa sekokohtauksia, mikä on ihan hyvää terapiaa pääkopalleni. =)

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Se tunne, kun hevonen ei kuuntele sinua

Olen nyt parina kertana käynyt Poitsua ratsastamassa ja ne olivat kyllä hermoja rasittavia kokemuksia. Ensimmäisellä kerralla Poitsu loppujen lopuksi meni todella hyvin, mutta toisella kerralla olisin halunnut huutaa silkkaa turhautuneisuutta, kun hevonen ei ollenkaan kuunnellut apujani.

Viimeviikon torstaina menin Poitsulla samoja juttuja kuin kouluvalmennuksessa oltiin maanantaina menty. Tosiaan herra kyttäsi veräjänpäätyä todella paljon ja kiihdytti aina vauhtiaan, kun oltiin tulossa portille päin. Ensin verkkasin molempiin suuntiin kakki askellajit ja sitten aloitin itse tehtävän. Eli käännyttiin päädystä pois uralta keskemmälle kenttää ja siitä väistätettiin takaisin uralla. Uralla hevosen takapäätä piti saada väistätettyä hieman ulospäin ja pitkänsivun lopussa tehtiin voltti. Vasempaan kierrokseen Poitsu meni hyvin vaikka meinasi väistössä kaahata pois apujen alta. Oikea kierros oli sitten ihan toinen juttu... 
Oikeassa kierroksessa Poitsu tykkäsi "ignoorata" minut niin kuin valmentaja totesi minulle maanantaina. Eli siis juoksi apujen alta pois. Sitä on aika vaikea uskoa, että Poitsu juoksee ihan omasta tahdostaan lujempaa kuin tarvitsisi. Väistön Poitsu meni hyvin, mutta toiseen suuntaan väistätys meni melkein joka kerta päin honkia. Eniten ärsytti se, ettei Poitsu tykännyt kuunnella, kun tultiin portille päin vaikka kuski mitä yritti. Voltitkin sujuivat hyvin, kunhan Poitsu keskittyi. Laukkaa otin molemmissa suunnissa volttien jälkeen ja tein ison pääty-ympyrän. Loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen, vaikka kyttäily ärsyttikin ja kun siivoilin paskoja maneesista, Poitsun tarvitsi koko ajan katsoa portille päin. En käsitä sitä ollenkaan.

Kuvia on nyt TOSI paljon kiitos Juulin, joka tykkää kuvata aina kamerani täyteen kuvia. =D





























Tämä oli niitä hetkiä, kun meni tosi hyvin



Sunnuntaina yritin työstää ympyrällä, mutta Poitsu ei oikein kuunnellut minua taaskaan. Kyttäsi koko ajan veräjän päätyyn ja kiihdytteli vauhtia aina sillä pitkällä sivulla, joka meni kyseiseen päätyyn päin. Välillä tuli hyviä pätkiä, mutta heti kun "pelottava" pääty tuli näköpiiriin, jäi minun kuuntelemiseni unholaan. En ymmärrä, mikä siinä on ettei herra tykkää kuunnella ratsastajaa. Voi tietysti olla, että kuskinkin hermot voisivat olla hieman pidemmät. Kuulemma silti jotkut toisetkin hevoset ovat nyt sellaisia, että eivät kuuntele mitä ratsastaja haluaa vaan menevät miten itse haluavat. Toivottavasti tuo olisi joku ohimenevä vaihe, koska Poitsu osaa mennä hienosti silloin kun ei keskity "mörköihin".