Maken ja Hanskin ensimmäinen koulutunti

Eilen oli siis eka tuntini koskaan Makella ja siitä jäi ihan hyvä fiilis, loppua kohden aina parani.

Elikkä, aloitettiin tekemään harjoitusravissa molempien pitkiensivujen alkuun 10 metrin voltit. Siinä minulle tuli jo ongelmana se, etten ole hirveästi mennyt harjoitusravia, koska pompin siellä kuin hullu ja olen sillälailla hassusti etukenossa. Tuosta "kenoudesta" tietysti minulle heti huomautettiin ja sainkin itseni loppujen lopuksi aika suoraksi siellä selässä. Jossain vaiheessa otettiin voltin jälkeen pitkällä sivulla ravi pidennystä ja se Makelta onnistui hyvin. Piti vaan katsoa, ettei lähdetty kipittämään, vaan että takapää on kunnolla menossa mukana. Nämä menivät tosi hienosti ja myös voltit alkoivat sujumaan koko ajan paremmin, sekä pitkillä sivuilla mentiin myös pyöreänä kun hieman taivutin Makea silloin ulospäin.
Sitten alkoikin vaikea osuus (ainakin oikeaan kierrokseen) nimittäin laukka. Kyseinen askellaji piti nostaa voltin jälkeen ja laukata pitkäsivu loppuun. No pari ekaa kertaa se onnistui suht hyvin, mutta sitten Make alkoi nostamaan vasenta laukkaa oikean sijaan, tai vaihtoi laukan jossain vaiheessa pitkää sivua. Sen lisäksi Makella oli kauhea kiire päästä laukkaamaan, joten sain tehdä välillä montakin volttia peräkkäin, että keskityttiin kunnolla eikä kaahailu. Loppujen lopuksi koitin laukkaa niin, että nostin pääty-ympyrältä ja jatkoin siitä pitkälle sivulle. No se onnistui vaikka heti, kun pitkälle sivulle mentiin meinasi laukka tippua raville melkein heti ja minä tietysti pompin selässä aivan hulluna.
Vasen kierros oli sitten helpompi kaikkien tehtävien osalta. Laukkaa jopa sain oikein kunnolla työstää, kun se pyöri niin hyvin. Ravissa kuljettiin melkein koko ajan pyöreänä ja harjoitusravissa istuminen  helpottui huomattavasti siinä samalla. Olin siis todella tyytyväinen tuntii, koska sain siinä vinkkejä oman istuntani parantamiseen Makella mennessäni (Poitsun askeleet ovat niin tasaisia ja olen tottunut niissä istumaan, joten siksi Maken askeleet ovat niin vaikeita minulle, koska ne ovat aivan erillaisia)  ja myös vinkkejä oikean laukan parantamiseen suoralla uralla.
Kyllä varmasti joskus toistekkin menen Makella tunnilla, pitäisihän minun niitä esteitäkin sillä hypätä. Katotaan, koska sellainen tilaisuus tulee.

Tässä on kuvia viime torstailta. Tia oli TAAS NIIN IHANA ja lähetti minulle näitä Jennin kuvaamia kuvia.

Tätä tarkoitin etukenolla. Nyt alan kiinnittämään siihen oikein kunnolla huomiota =)



Voltikahdeksikkoa Makella

Eilen kävin sitten liikuttamassa Makea ja meni TOSI HYVIN. Ihastuin myös meidän laina satulaan, kun siinä on niin hyvä istua. No Kiefferin satula on Kiefferin satula ja eroaa aikas paljon Wintecin satulasta =))

Menin aikalailla maneesin keskellä tuota ympyräkahdeksikkoa ja alusta asti meni hyvin. Make pyöristyi käynnissä tosi hyvin, vain suoristuksessa pää nousi ylös. Ravi pyöri hyvin volteilla ja pääkin pysyi alhaalla molempiin suuntiin mentäessä. Laukka oikein pyöri kunnolla vasempaan kierrokseen ja tahti oli suht rauhallista eikä mitään kaahotusta. Oikea laukkakin oli aika rauhallista, mutta ei pyörinyt ihan niin hyvin kuin toiseen suuntaan. Molempiin suuntiin myös pyöristyttiin hiukan laukatessa. Laukka oli silti parempaa, kuin torstaina jolloin se oli vain kauheaa kohkaamista.
Tämä oli nyt tällainen lyhkäsempi postaus, mutta tuossa on kaikki tiivistettynä. Huomenna menen Maken kanssa meidän ekalle yhteiselle koulutunnille, joten saa nähdä miten menee. =)

Tuli oikein kunnolla hiki, kun tehtiin kunnolla hommia =))

Viikonloppuni torstaista alkaen

Tässä on siis tiivistettynä loppuviikon tapahtumat.

Torstai

Ennen tuntia ratsastin pikaisesti Makella. Herralla oli vähän selkä kipeä, mutta eipä se menoa haitannut ja ratsastuksen jälkeen ei aristanut selkää enää yhtään. Ratsastin Maken tosiaan nopsasti läpi jokaisessa askellajissa, koska oli vähän kiire, mutta meni tosi nätisti. Laukka oli aluksi koohotusta ja jalatkin olivat sekaisin, mutta kyllä se siitä parani. Nyt Maken satula on korjauksessa, mutta onneksi saan lainata tallilta yhtä toisen hevosen satulaa sen aikaa.

Noniin ja sitten estetunti. En oikeastaan kunnolla muista mitä mentiin, mutta laukanvaihtoja ainakin tehtiin ja koitettiin saada tietty määrä askelija esteiden väliin,. Menin Patulla jälleen ja meni ihan kivasti. Nyt ei edes menty yhdenkään esteen ohi, kun Patu oli hyvin ohjan ja pohkeen välissä. Kädet kyllä tulivat kipeiksi, kun jouduin pitämään herraa todella paljon, ettei olisi vain rynnätty esteelle. Olisin halunnut Poitsulla hypätä, mutta eipä se haitannut, kun meni Patun kanssa niin hyvin ja lauantaina kuitenkin sain Poitsulla hypätä.

Lauantai

Minulla oli estevalmennus lauantaina Poitsun kanssa ja vähän jännitti taas lähteä hyppäämään. Kuitenkin huomasin, että kun hyppäämään ruvettiin, en enää ajatellut korkeuksia vaan keskityin kaikkeen muuhun.

Poitsu oli taas aikas lahna aluksi, eikä olisi kunnolla liikkunut eteenpäin. Sain sen kuitenkin jotenkin herran heräteltyä, vaikka lopullinen käynnistyminen tapahtui vasta lopputunnista.
Verkattiin pääty-ympyröillä ja pitkillä sivuilla volteilla. Meni aika hyvin, oikeaan kierrokseen mentiin aluksi sisäkylki edellä, mutta senkin sai sitten korjaantumaan.
Aluksi mentiin laukkapuomeja pitkällä sivulla ja siitä sitten kuusi laukka-askelta pystylle. Meni ihan hyvin ja jopa päästiin sillä kuudella, kun herra liikkui hyvin. Sitten vaihdettiin suuntaa ja mentiin yhden laukka-askeleen sarja ja siitä sitten laukanvaihto ja viidellä askeleella pystylle. Meni hyvin kunhan vauhti oli kunnossa. Siinä sitten oli vielä okseri ja siltä kuudella/viidellä askeleella pystylle ja lopuksi mentiin okseri toisella pitkällä sivulla.
Lopuksi mentiin ratana niin, että ensin kuuden laukan sarja pitkällä sivulla vasemmassa kierroksessa. Siitä sitten okserille ja laukanvaihto ja kaarevalinja pystylle. Sitten yhden laukan sarjalle ja siitä kaarevana pystylle. Viimeisenä vasempaan kierrokseen okseri toisella pitkällä sivulla. Eka kerta meni ihan ok, mutta vähän oli hidasta menoa. Tultiin uudestaan ja yhtäkkiä mentiinkin niin lujaa, että sain oikein hidastaa. Oli hassua, että yhtäkkiä Poitsulle tuli niin hyvä eteenpäin pyrkimys ja sellainen saisi tulla kyllä useammin. =))

Sunnuntai

Aamupäivä meni muitten kanssa suunnitellessa yhtä juttua, mutta siitä kerron ehkä joskus myöhemmin. Tuli naurettua aivan jumalattomasti ja toivottavasti tuosta jutusta tulee hyvä. =)

Menin Poitsun kanssa koulua ympyrällä ja tein väistöjä. Heti, kun otin ohjat käteen, herra pyöristyi ja olin hyvin hämilläni sillä tuota ei ihan hirveän usein tapahdu. Poitsu liikkui TODELLA hyvin, oli vissiin jäänyt päälle estevalmennuksesta. Ravissa pyöristettiin ja väistettiin molempiin tosi hyvin. Laukkaa otin ympyrällä ja SIINÄKIN PYÖRISTYTTIIN aika ajoin ja vielä molempiin suuntiin. Kyllä Poitsu osaa, mutta kaikki ei vaan vaadi siltä tarpeeksi. Kyllä herra sai paljon leipää tämän jälkeen. =)

Vähän huono kuvanlaatu, mut Santtu ja Poitsu söpöilee =))

Huomenna menen Makeilemaan joten siitä tulee varmaan jossain vaiheessa jotain juttua =))

Makella maastoilemassa

Tänään lähdettiin Tian ja Tuiskun kanssa vähän maastoilemaan ja onneksi ilmakin suosi meitä. Aurinko paistoi vaikka oli vähän viileää, niin se ei haitannut. Oli ihan mukavaa lähteä maastoilemaan, kun olen Maken kanssa aikalailla vain koulua.

Aluksi oli vähän propleemia suitsien kanssa, koska kun pistin meksikolaisiin suitsiin baucher kuolaimet niin poskihihnat olivat liian pitkät, että hyvä kun kuolaimet pysyivät suussa. Outi kuitenkin lainasi minulle lyhyempiä poskihihnoja ja homma helpottui huomattavasti.

Lyhyesti sanottuna meidän maastoilu meni tosi hyvin ja Tuiskukin komensi Makea vain kerran, kun tultiin liian lähelle. Nähtiin myös valkohäntäpeuroja, mitä en ole ikinä ennen elävänä nähnyt. Make olisi laukatessa halunnut mennä helvekon lujaa ja olen onnellinen, että pistin nuo baucherit. Muuten oli tosi kivaa ja Make pyöristelikin ravatessa ja kävellessä. Laukassa ei tietenkään "kerinnyt" mitään pyöristymään, kun piti mennä lujaa. Make veteli myös jatkuvasti jossakin puskassa, koska tielle oli levitetty uutta soraa ja herralla ei ole kenkiä missään jalassa ja ne kivet eivät tuntuneet kivoilta jaloista. Oli kyllä siltikin niin mukavaa, että varmasti lähdetään joskus uudestaankin. =)

Hieno ilma =)

Huomenna tunnilla hypätään ja toivon, että Poitsulla saisin mennä. Tuntuu etten mitään muuta tee kuin hyppää, mutta kyllä sitä kouluakin tulee myöhemmin mentyä =)

Ilman satulaa ja vatsalihasten treenausta

Eilen oli hoitopäivä ja ajattelin vähän vaihtelun vuoksi mennä ilman satulaa Poitsulla. Kuitenkin tuli humma läpiratsastettua ja meni tosi hienosti.

Käynnissä rupesi takapää jo käynnistymään ja Kaisa oli mukavasti kertomassa aina, kun takajalat menivät etujalkojen jälkiin. Ravissakin onnistui mukavasti ja melkein koko ympyrä mentiin pyöreänä. Laukka oli aluksi vähän tahmeaa, mutta se kyllä käynnistyi ja pyöri hyvin. Vasempaan kierrokseen Poitsu tykkäsi mennä vähän kylkimyyryä ja siinä olikin sitten tahtojentaistelu, että sain herran menemään niinkuin halusin. Laukka oli vasempaan kierrokseen aluksi tosi ylöspäin menevää, mitä Poitsu ei ikinä mene, mutta taistelun jälkeen mentiin kunnolla eteenpäin ja kerran jopa pyöristyttiin, mutta vain sekunninsadasosaksi.
Nyt on aika vähän tekstiä, mutta kuvia on sitäkin enemmän kiitos Juulin joka vähän innostui kuvaamisesta. =D

Mitäköhän teen? =DD

Vähän nauroin Juulin, Kaisan ja Tarun juttuja =DDD

Tästä huomaa, että on takapää pelittää =)

Juuli rapisteli suklaapaperia ja juoksi Poitsua karkuun ja sekös Poitsua otti päähän =D

Tänään oli sitten Maken ratsastuksen vuoro ja siinä tuli sitten noita vatsalihaksia treenattua, koska istuin aikalailla harjoitusravissa, mitä en ole ennen tehnyt. Makellakaan ei aina ole mitä tasaisin askellus, mutta tänään alhaalla istuminen onnistui minulta tosi hyvin. En hyppinyt metriä ilmaan, vaikka jalat vähän heiluikin miten sattuu.

Maken hampaat raspattiin tossa viimeviikolla ja sen kyllä heti huomasi. Ei yhtään vastustellut ohjastuntumaa ja pyöristyikin heti, kun ohjat otti käteen. Ravissakin oli helppo istua, kun Make kulki oikeinpäin, eikä pää taivaissa. Laukassakin pyöristyttiin tosi äkkiä, mutta pari ekaa kertaa meinasi tippua raviin siinä samassa. Siinä, kun muisti pitää pohkeet lähellä, ei ollut ongelmaa. Hassua oli, että nyt oli vasen kierros huononpi kuin oikea. Ennen se on ollut päinvastoin, mikä on hassua. Kyllä tuohon vasempaan kierrokseenkin pyöristyttiin kaikissa askellajeissa, mutta se  vaati hiukan enemmän työstämistä. Loppujenlopuksi olen tosi tyytyväinen, vaikkei mitään erikoista tehtykkään. Kyllä se on kumma miten paljon ne piikit siellä hevosen suussa vaikuttaa melkein kaikkeen.

Niin ja nyt ne jotka luulivat etten Maken vyötä osaa kiristää, niin katsokaa tätä kuvaa ja tulkaa sen jälkeen vetämään itse vyötä kiinni. Nyt onneksi satula lähtee ensiviikolla suutarille ja elämäni helpottuu puolella, kun siihen satulaan laitetaan uudet vastinhihnat.

Koitappa tota sitten nauramati kiristää =D

Kyläkorven estekisojen fiilistelyjä

Nyt on vähän jäänyt kirjottelu vähemmälle töiden takia, mutta nyt aattelin että pitäähän noita sunnuntain kisoja hehkuttaa täälläkin. Meni siis tosi hyvin.

En saanut nukuttua kunnolla tuolloin lauantai-sunnuntai välisenä yönä, koska jännitin niin hirveästi. Tallille saavuin joskus puol  kahdeksan aikaan ja silloin särki sitten mahaa aivan jumalattomasti. En ole ikinä jännittänyt niin paljon, mutta jotenkin rauhotuin, kun hain Poitsun tarhasta ja katsoin kun se torkkui käytävällä minun sitä harjatessa. Vaikka meidän Niinisalon nakersi hieman luottamustani tuohon hummaan, niin kyllä sitä luottoa löytyy vielä jonkinverran. Ja miten voisi olla kiukkuinen hevoselle, joka tulee höristen portille vastaan, kun sitä menee sieltä hakemaan.

Lastattiin hevoset sitten autoon, Poitsu melkein juoksi koppiin, kun näki heinää, ja lähdettiin ajamaan kohti Ahlaisia. Matkalla rupesi taas sitten jännittämään aika paljon ja totesinkin siinä sitten, että jos nyt lennän jonkun esteen päälle ja Outi joutuu menemään Poitsun selkään, lopetan koko ratsastuksen. Kuskimme kuitenkin tulkitsi sen niin, että Poitsusta tehdään sitten makkaraa, jos ei mene putkeen. Sitä sitten naurettiin siinä aika paljon ja jännitys vähän hellitti.

Paikalle kun päästiin, käytiin maksamassa lähtömaksu ja katsomassa millainen rata olisi. Onneksi se ei ollut mitenkään vaikea rata ja jäi helposti mieleen eikä ollut mitään vaikeita teitä. Otettiin Poitsu pois kopista ja eipä herra tietenkään olisi millään pysynyt paikallaan, kun oli kaikkea uutta jännää nähtävää. Siitä sitten varusteet niskaan ratsastajalle ja hevosella ja eikuin selkään. Noh se selkään nousu osoittautui aika vaikeaksi hommaksi, kun punttaamalla minua sinne selkään yritettiin ja ei siitä meinannut tulla mitään. Kun vihdoin sain itseni kammettua sinne selkään, lähdettiin käppäilemään siinä tallin alueella. Alku jännityksen jälkeen Poitsu rentoutui ja käppäili ihan rauhallisesti ympäriinsä ihmetellen tietysti uusia hevosia, mitä ei ollut ennen nähnyt. Yhdessä vaiheessa en oikein tiennyt, mitä minun olisi tehdä, kun en tiennyt koska olisin mennyt maneesiin verkkaamaan. Kuitenkin lähdin maneesille ja pääsinkin verkkaamaan. Poitsusta oli kauhen jännää, kun joka puolella oli peilejä ja niistä katteltiinkin itseämme vähän aikaa. Koti maneesissa meillä on peili vain toisessa päädyssä keskellä, mutta tuolla kun tuli pitkää sivua pitkin näki pelistä itsensä ja sekin oli Poitsusta aika jännää. Nätisti kuitenkin verkassa mentiin, ei sekoiltu tai mitään ja siitä jo jäi hyvä fiilis.

Tällainen rata. Tuo missä ei näy numeroa on se seiska ja viimeinen este.

Verkan jälkeen lähdin kentälle päin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Siitä sitten tulin alas selästä ja lähdin kävelemään rataa. Päätin ottaa aika varman päälle kaikissa teissä, koska enhän mitään nopeaa aikaa yrittänytkään ratsastaa. Pääasia oli, että selässä olisin maalilinjan jälkeen ja olisi myös hienoa jos saataisiin puhdas rata. Siitä sitten takaisin hevosen selkään ja odottelemaan omaa vuoroa.

En aluksi edes tajunnut, että minua huudettiin kentälle, koska sieltä huudettiin Hannaa. Kukaan ei oikein sano minua Hannaksi ja siksi tajusinkin vasta, kun sukunimeä käytettiin, että se olin minä. Hauskaa tuossa nimi jutussa on se, että olen oikealta nimeltäni Hanna-Tuulia ja Poitsu on Poika Helu. Kuitenkin lähtölistoissa minun nimessäni ei ollut väliviivaa vaikka piti ja Poitsussa oli vaikka ei pitänyt. Vähän oli menny sekasin.
Siinä sitten kattelin, kun minua edeltävä ratsukko meni rataa ja ne menivät NIIN LUJAA, että ratsastaja meinasi sen takia tippua kyydistä.
Sitten oli meidän vuoro. Viimeinen este oli sellainen lankku este ja sitä näytinkin Poitsulle, koska se oli kuitenkin hiukan erillainen kuin muut. Hypättiin eka este, tervehdys, lähtömerkki ja eikun radalle.
Eka este meni hyvin, kuin myös toinen Poitsu vain vähän katteli toisessa päässä ettei sieltä olisi oikein voitu mennä. Tiedän, että Poitsu olisi mennyt lujempaa, mutta itse halusin mennä ihan rauhassa radan kokonaan. Kolmas este oli sarja ja siitä selvittiin hyvin. Pitkällä linjalla oli neljäs ja viides este, mistä selvittiin myös hyvin. Kuudes este oli okseri ja siitä mentiin hyvin yli. Seitsämäs, ja viimeine  este, oli tuo lankkueste. Ei Poitsu sitä edes katsonut, hyppäsi vain, ja kun kivet osuivat lankkuihin meinasi sieltä pieni pukki tulla, mutta ei tullut. ME SELVITTIIN! PUHDAS RATA ILMAN SEKOILUJA! Hymyilin kuin hangonkeksi, kun radalta mentiin pois ja kun pääsin tuttujen luo hihkui "PYSYIN KOKO RADAN SELÄSSÄ WUHUUUU!!" Olin aivan jumalattoman onnellinen ja se kyllä näkyi. Varmaan moni ihmetteli, että mitä tuo hihkuu, kun ei aikakaan mikään kummoinen ollut, mutta minun fiilistäni ei voinut pilata mikään. Kyllä Poitsu on vaan paras. Meidän sijoitus oli 12 ja aika oli 1,08,03 ja olen hyvin tyytyväinen vieläkin. Nyt voi hyvillä mielillä lähteä uudestaan joskus. =)

 

 

Lievä etukeno =DDD

Kiitän kuvaamisesta Kaisaa ja kuvien lähettämisestä kiitän Tiaa! =))

Torstain tunnista sen verran, että menin Rassella,  joka on myös suomenhevonen, mutta aikas nuori vielä. Mentiin puomeja ja ihan hyvin meni. Oli vaan hassua, että Rassen laukkaa pystyi kokoamaan niin paljon, koska Poitsun kanssa se ei oikein onnistu aina. Oli kiva pitkästä aikaa tälläkin herralla mennä. En nyt enenpää tästä tunnista kerro, kun tuossa on jo niin paljon tekstiä. =) 

Onnistuneita hyppyjä Poitsulla

Voin kertoa, että vähän jännitti, kun tänään Poitsulla hyppäsin. Onneksi se jännitys siitä laukesi ja lopuksi meni ihan hyvin. Vähän jännitän taas hypätessä, mutta kyllä se siitä.

Ensin otettiin verkkaa pääty-ympyröillä molempiin suuntiin ja ympyrän avoimella osalla otettiin käyntiin siirtymiset. Poitsu kuunteli aika hyvin pohjetta ja siirtymiset onnistui aikas hyvin. Laukkaa otettiin myös ympyröillä kevyessäistunnassa (onkohan tuo yhdyssana =D) ja taas oma moottori oli käytössä ja takapää toimi.

 

Sitten kun piti alkaa hyppäämää, rupesi hiukan hirvittämään, mutta onneksi Outi piti esteet ristikkoina aluksi. Ensin mentiin ympyrältä kavaletti ja siitä sitten lähdettiin pitkää sivua pitkin ravissa ja sieltä käännettiin ristikolle joka oli vähän niinkuin" lävistäjällä" (tiedän olen tosi surkea selittämään esteiden paikkoja) ja siitä sitten piti nousta laukka. Eka hyppy onnistui ihan hyvin ja laukkakin nousi. Myönnän, että ehkä alitajuntaisesti odotin pukkeja, mutta kun niitä ei tullut, rentouduin hiukan. Tätä tultiin pari kertaa ja sitten se nostettiinkin okseriksi ja sitten alkoi taas jännittää. Se viimeisin Niinisalon reissu ilmeisesti kolhaisi itsetuntoani niin pahasti, että esteillä taas jännitän. Tiedän kyllä, että Poitsu menee yli, mutta silti jokin ääni hokee tuolla takaraivossa että: "Mitä jos ei sittenkään?".  Okserin jälkeen laukka tietysti vaihtui ja sitten suunnattiin muurille, joka oli samassa kohtaa, kun meidän edellisillä estetunneilla.
Mentiin myös samaa pystyä joka oli lävistäjällä, niinkuin viimeksi, ja pitkällä linjalla ollut pysti oli tällä kertaa okseri. Siinä missä jumppasarja oli viimeksi oli yhden laukka-askeleen sarja, millainen voi olla huomenna kisoissakin. Jos saan Poitsun kanssa hyvän energian siihen, se onnistuu hyvin.
Rataa mentiin niin, että ensin se pysty mitä oltiin menty tunneillakin. Tämä tultiin oikeassa kierroksessa ja esteeltä suunnanvaihto ja siitä muurille. Muurilta sarjalle ja siitä pitkällä sivulla olleelle okserille. Tämän jälkeen oli vuorossa "lävistäjällä" ollut okseri ja suunta vaihtui ja lopuksi vielä muuri uudestaan. Poitsu meni tosi hyvin, kunhan vähän ensin käynnistyttiin. Toivottavasti huomenna meidän rata on energinen, mutta edes jotenkin hallinnassa. JÄNNITTÄÄ! =)

Näistä oikein huomaa, että jännitän



Nyt ei hirveästi enää jännitä

Tämä aluksi karmi, mutta hyvinhän se meni =)

Woppaa =D

Molemmat ollaan oikein hehkeitä =D

Ainoa tapa saada Poitsun korvat höröön on rapsuttaa kaulasta. Siksi aika monet kuvat meistä on tällaisia =D

Kiitos Taru, että kuvailit minua ja lupaan joku kerta tulla kuvaamaan kun sinä hyppäät. =))