Perjantain hölläily ja lauantain läpiratsastus

Nyt oon nämä pari päivää touhuillut Maken kanssa. Eilen itsellä oli niin tukkoinen olo, että päätin ottaa ihan rauhallisesti. Tänään sitten mentiinkin ihan kunnolla ja hienosti mentiinkin.

Perjantai:

Ajatuksena oli ensin lähteä maastoon, mutta koska olin aivan tukossa päätin etten edes ratsasta vaan juoksutan. Make oli taas vaihteeksi pyörinyt jossakin mudassa ja siinä saikin harjailla jonkun aikaa. Muistan, kun joskus pari vuotta sitten Makea yritin juoksuttaa, niin siitä ei tullut oikein mitään. Herra ei silloin tajunnut jutun ideaa ja siitä ei oikein tullut mitään. Nykyään Make tajuaa, miten homma toimii, eikä sekoa jos liinaa vähän heilauttaa.
Ihan rennosti herra käveli ja ravaili liinanpäässä, mutta sitten, kun otettiin laukkaa, vähän innostuttiin ja heiteltiin pukkeja. Mentiin välillä niin lujaa, että jalat meinasi alta lähteä. Siinä sitten vähän kesti, ennekuin Make vähän rauhottui. Mentiin oikein kunnon ravuri ravia pää pystyssä ja häntä ylhäällä. Lopuksi kuitenkin mentiin ihan rauhallisesti.
Toinen suunta oli samanlainen, paitsi laukata ei olisi millään jaksanut ja siinä sai sitten oikein käskeä eteenpäin. Käytiin lopuksi käppäilemässä maastossa, siinä tuli sitten itsenkin reippailtua samalla. Oli niin hieno ilma, että oli ihan kiva käydä kävelemässä. Toiset leinkkeilee koiran kanssa, minä hevosen. =D

 

"Mitäs kyttäät?"

Lauantai:

Tänään minulla oli jo parempi olo, joten päätin Maken selkään kavuta. En kuitenkaan jaksanut alkaa miettimään mitään koulukuvioita, vaan päätin vain läpiratsastaa herran ympyröitä hyväksikäyttäen.
Aluksi pää oli taas kuin kirahvilla, mutta kun sai Maken hyvin ohjan ja pohkeen väliin, pääkin laski ja herra pyöristyi. Ravissa aika nopeasti pyöristyttiin ja ravia ei tarvinnut kauheasti työstää, kun se pyöri itsestään hyvin. Laukkakin nousi ja pyöri hyvin, eli ei ollut mitään kaahotusta ollenkaan. Siis vasempaan kierrokseen. Oikea laukka oli sitten  toinen juttu. Mutta muuten oikeaan kierrokseen mentiin tosi hienosti pyöreänä, jopa pitkillä sivuilla. Tosiaan se laukka oikeaan kierrokseen pyöri kyllä, mutta ei niin hyvin kuin vasempaan. Ympyröillä laukassa mentiin aluksi kylki edellä, mutta senkin sai korjattua eikä lopuksi "kaaduttu" enää niin paljon. Loppuraveissa Make oli täysin rento ja kulki pyöreänä, sekä oikein huomasi että takapääkin oli kunnolla käytössä. Meni todella hienosti ja kyllä on hyvä aina välillä kunnolla läpiratsastaa hevonen kuin hevonen. Tästä lähtee minun ja Maken yhteistyö sujumaan.

Huomenna sitten suunnataan Niinisaloon ja toivotaan, että menee yhtä hyvin kuin viimeksi. =)

Eilisen estetunnin fiilistelyä

Kaikki ketkä ovat facebookissa kavereitani tietävät, minkä takia olen vieläkin ihan fiiliksissä eilisestä estetunnista. Kerrottakoon, että ylitin itseni ja olen nyt hyvin ylpeä itsestäni.

Mentiin samaa tehtävää kuin viikko sitten ja ainoa asia mikä muuttui oli hevonen. Poitsulla oli pikkasen erillainen hypätä taas kuin Patulla. Ensinäkin eteenpäin pyrkimys oli ihan eri ja piti hiukan käskeä ennenkun se vauhti löytyi. Herra oli taas aikalailla etupainoinen ja aluksi puomeihin kompuroitiinkin. Ne jotka eivät ole lukeneet viimeviikon tunnista kerrottakoon, että mentiin siis pitkää jumppasarjaa. Ensin oli puomi ja sitten pysty, yksi laukka askel ja kaksi ristikkoa innarina, siitä taas kaksi laukkaa(?) ja sitten okseri, yksi laukka ja pysty. Siitä sitten, kun puomit nousi esteiksi, rupesi Poitsukin käynnistymään. Jumppasarjan jälkeen oli vuorossa kaksi pystyä, niinkuin viimeviikollakin, ja niiden perään muuri. Toiselta pystyltä vaihtui suunta ja jopa laukkakin suureksi ihmetyksekseni. Siitä sitten pitkällä sivulla ollut pysty, jossa hevosen piti pysyä ohjan ja pohkeen välissä ja siitäkin selvittiin kunnialla. Muuri ei ole ikinä tuottanut meille vaikeuksia (lukuun ottamatta sitä Laviassa ollutta muuria, jolla tipuin selälleni suoraan sen päälle.) ja sekin oli niin, että suunta ja laukka vaihtui. Poitsu vaihteli laukkaa esteillä, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Lopuksi mentiin taas ratana eli ensin jumppasarja, lävistäjällä ollut este, pitkällä sivulla ollut pysty, muuri lävistäjältä.
Poitsu ei käynnistynyt ollenkaan siinä vaiheessa, kun jumpalle lähdettiin ja se tultiinkin heti uudestaan paremman vauhdin kanssa. Vauhti riitti hienosti koko radan, vaikka yhdelle esteelle tulikin kielto, mutta se tultiin uudestaan ja hienosti mentiin yli. Lopuksi tultiin vielä niin, että ensin mentiin pitkällä sivulla ollut este oikeassa kierroksessa ja siitä sitten käytiin koukkaamassa lävistäjällä olleelle esteelle, ja siitä sitten kaarevana linjana pitkällä sivulla olleelle esteelle. Tähän väliin sanottakoon ettei minulla ollut hajuakaan esteiden korkeuksista muistan vain ajatelleeni, että onpas tuo pitkällä sivulla oleva este ison näköinen. Käynnistyttiin taas ottamalla kierros laukkaa maneesia ympäriä ja sitten suunnattiin ekalle esteelle. Hienosti mentiin yli ja matka jatkui, seuraavalle esteelle tulikin kielto, koska en käskenyt loppuun asti. Siitä päästiin seuraavalla kerralla yli ja suunnattiin pystylle, joka oltiin aluksikin tultu. No kieltohan sille tuli taas, en käskenyt loppuun asti. Tässä kohtaa olin varmaan unohtanut hengittää tai sitten hengitin liikaa, mutta yhtäkkiä henki ei kulkenut kunnolla. Piti siinä sitten vähän aikaa rauhassa hengitellä ja sitten uusi yritys. Toisella kertaa onnistuttiin molemmissa ja oli hienoa, etten pelästynyt Poitsun kieltoja vaan yritin heti uudestaan. Alan päästä rimakammostani eroon.
Noh lopuksi kysyin Outilta, että kuinka korkea se pitkällä sivulla ollut pysty oli, kun se näytti niin isolta. Kun Outi vastasi, että se oli 90 cm järkytyin pahasti ja päästelin jotakin ihmeellisiä naurahduksia. En olisi ikinä uskonut hyppääväni niin isoa estettä ja vieläpä Poitsulla. Maastoesteet teki jotakin ihmeellistä minun itseluottamukselle ja se on hienoa. Tietysti leijuin kaikille ketkä suostuivat kuuntelemaan, että Poitsun kanssa hyppäsin yhdeksääkymppiä. =D

Kuvat ovat tosi huonolaatuisia tiedän, mutta kyllä niistä jotakin selvää saa. Alla on myös video meidän vikoista hypyistä, missä on sitten se 90cm pysty. Kiitä Tiaa, joka viitsi kuvailla vaikka kamerani ei hänestä tykännytkään. =)

Kyllä se veny =))

Pohkeenväistöjä syksyisessä säässä

Siellä on nyt kyllä virallisesti syksy, kun on niin hemmekon kylmä. Melkein talvi oikeastaan- no eikai nyt sentään.

Makea kävin tänään ratsastamassa ja päätin mennä jotain muuta kuin ympyröitä. Ratsastusta ennen kuitenkin piti humma pistää kuntoon ja siinä olikin hommaa. Herra oli pyörinyt oikein kunnolla jossakin mudassa ja sitä oli sitten hieno harjata. Yleensä Makessa ei edes ole paljon mitään harjattavaa, mutta nyt sitten oli senkin edessä.

Ja toiselta puolelta oli vielä pahempi. Koko naamakin oli täynnä mutaa.

Kun sitten viimein pääsin ratsastamaan, menin pohkeenväistöä. Käänsin siis toisesta päädystä keskelle kenttää ja väistätin siitä sitten uralle. Oikea väistö sujui hyvin, mitä nyt aluksi Makelle meinasi tulla kamala kiire ekoissa väistöissä. Tein väistön jälkeen toiseen päätyyn ympyrän, ettei ne ympyrät nyt ihan unholaan jäisi. En kuitenkaa jäänyt pyörimään sille ympyrälle, vaan jatkoin yhden ympyrän jälkeen matkaa. Make kuitenkin laski päätään nätisti ja väillää jopa pyöristelikin ympyrällä. Pää pysyi alempana jo hetken ratsastuksen jälkeen. Vasemmalle mentäessä huomasin, että Makella on sama ongelma väistössä kuin Poitsulla, eli persus tulee vähän jäljessä. Eli oikealle väistöt onnistui paremmin.
Nostin laukkaa sitten väistön jälkeen ja se nousikin hyvin. Oikeaan kierrokseen en tosin ollut aivan varma nousiko oikea laukka, joten nostin sen aika usein ympyrältä uudestaan. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että laukka pyöri niin hyvin oikeaan kierrokseen, etten ollut varma mentiinkö sittenkin "väärää" laukkaa. Vasempaan kierrokseen herra oikein innostui, eikä millään olisi odottanut minun apujani. Pari kertaa piti ottaa aika jämäkästi kiinni, kun Make olisi vain juossut pois alta. Sitten, kun päästiin väistö rauhallisesti ja laukka piti nostaa, niin eihän se noussutkaan vaan sieltä tuli oikein kunnon ravuri ravia. Loppujen lopuksi meni tosi hyvin, ja kun lopetettiin, niin Make oli aivan rento. Plussaa on myös se, että menin koko ajan ohjat ihan kunnolla kädessä enkä sellaisilla "pyykkinaruilla". Vaikka siellä suussa niitä piikkejä olisikin, ei ne tunnu ihan hirveästi Makea haittaavan.

Huomenna olisi taas tunti ja me hypätään uudelleen, ja tällä kertaa saan mennä Poitsulla. Ainiin ja sunnuntaina ollaan lähdössä uudestaan Niinisaloon hyppimään maastoesteitä. =)

Maanantain Makeilu

Eilen kävin siis ratsastamassa Makea, vaikka satoi vettä ja oli hiton kylmä, ja nyt oli martingaalit käytössä. Kyllä ne auttoikin ja jäi hyvä mieli eilisestä.

En tosiaan tehnyt mitään haastavia koulujuttua, vaan pyörein ihan keskiympyrällä ja katsoin miten Make siinä liikkui. No olihan se aluksi kauheaa, kun otin ohjat käteen, mutta aikas äkkiä se pää laski alaspäin ja herra rentoutui. Ravissa sai taas tehdä töitä ja pyöriä ympyrää monta kertaa ympäri, mutta kyllä se pää laski. Ei tarvinnut edes tahia niin kauaa kuin yleensä. Laukka oli taas hyvää, ei kaahotettu vaan ihan rauhassa mietittiin miten ne jalat meneekään. Aluksi mentiin kylki edellä, mutta sekin jäi pienen työstämisen jälkeen pois. Toiseen suuntaan mentäessä kaikki sujui entistä helpommin ja jäi tosi hyvä fiilis. Ehkäpä huomenna me kokeillaan vähän väistöjä ettei nyt koko ajan tulisi pyörittyä ympyrää.

Vauva maasto ja kouluvääntöä

Moni varmaan miettii, että mikä ihme on vauva maasto. Enhän itsekkään sitä tiennyt, kun Outi minulta eilen kysyi lähtisinkö Poitsun kanssa vetämään tällaista. Eli kaksi "vauvaa", Vilma (El Viva) ja Netta (Jets Shine), lähtivät ekaa kertaa maastoon. Netasta tosiaan meinattiin ensin tehdä ravuria, mutta kun siitä ei oikein mitään tullut, rupesi Emma kouluttamaan sitä ratsuksi. Vilma taasen on ratsasteltu välillä, mutta jos nyt oikein käsitin niin sillä on joku juttu, että se kehittyy hitaammin kuin normaalisti. Esimerkiksi ravaaminen on vähän hakusesssa.
Minä tosiaan Poitsun kanssa menin edellä, Emma tuli Netan kanssa meidän perässä, Tia oli Tuiskulla "neutraalina hevosena" mukana ja tuli Emman perässä ja viimeisenä tuli Outi Vilmalla, koska tällä neidillä tuppaa jalat menemään hieman sekaisin. Poitsu oli siis porukan vanhin ja "viisain" eli herran piti käyttäytyä fiksusti.
Meidän lenkki meni tosi hyvin, kaikki tultiin tallille ehjänä takaisin. Laukattiinkin ja sekin meni tosi hyvin, mitä nyt Poitsu himmaili niin paljon, että Netta meni ohi. Kotiinpäin laukka oli sitten vähän reippaampaa, muttei Poitsu sekoillut ylimääräisiä. Vähän kyttäili puita ja kiviä, muttei mitään hirveästi. Oltiin melkein tallin pihassa, kun Poitsu pysäsi keskelle tietä ja kyttäsi peräkärryä minkä ohi oltiin jo aikaisemmin menty. Siinä oikeen viisas hevonen.

Maastolenkin jälkeen

Poitsu sai mennä vähäksi aikaa tarhaan syömään, kun itse siivoilin karsinaa ja sen sellaista. Tosiaan sain ratsastaa Poitsulla vielä toisen kerran, koska herra ei hirveästi maastolenkistä rasittunut. 
On ihme, että Poitsu antoi suosiolla kiinni, vaikka oli jo kerran joutunut hommiin.

Aluksi suunnitelma oli, että menisin ilman satulaa rennosti, mutta sitten muutin mieltäni ja otin satulan ja menin kunnon koulutunnin. Pohkeenväistöä menin ja tein keskiympyrän toiselta pitkältä sivulta. Oikealle Poitsu väisti hyvin ja pyöristyikin mukavasti. Ravissa tuli huomattua, että herra painoi kädelle todella paljon. Kyllä se siitä lähti sujumaan, vaikka pari kertaa kompuroitiinkin omiin jalkoihin etupainoisuuden takia. Lopulta ravissa pyöristyttiin hienosti ympyrällä, sitä sai vähän vain hakea. Laukka nostin väistön jälkeen ja nousikin kivasti. Ympyrällä laukka meinasi hajota ja siinäkin tultiin hieman etupainoiseksi ja meinattiin kompastua omiin jalkoihin. Kyllä sekin siitä lähti sujumaan lopulta. Väistöt vasemmalle tuotti aluksi hieman pään vaivaa, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan, vaikkei sujunutkaan niin hyvin kuin oikeaan kierrokseen. Taas jossakin vaiheessa Poitsu valahti etupainoiseksi ja voin kertoa, että kyllä oli kädet kipeänä tämän jälkeen. Lopuksi kuitenkin mentiin kevyenä edestä ja pyöreänä myös. Eli hyvin siis meni lopulta.

Huomenna Makeilemaan (vitsi mikä sana =D) ja sain luvan käyttää martingaalia, vaikka se ei välttämättä auta mitään, koska Makella on ilmeisesti piikkejä hampaissa. Eli aika löysillä ohjilla mennään, mutta noh kokeillaan kuitenkin =)

Makella koulua, Patulla esteitä

Eilen tuli sitten ratsastettua kaksi hevosta ja kyllä se kropassa tuntuikin. Hyvä kun käsiä jaksoin nostaa ylös ja muutenkin oli hieman kuollut olo. Olin tosiaan aivan poikki, märkä (sen saa, kun ratsastaa vesisateessa), mutta silti hymyilytti, koska molemmilla hummilla ratsastus meni hyvin.

Eli ennen meidän tuntia ratsastin Maken. Aluksi minun piti vain juoksuttaa se, mutta sitten tuli sellainen fiilis, että kyllä sinne selkään on pakko mennä. Mentiin taas ympyröitä päätyihin sekä keskiympyrää. Pää oli taas niin korkealla kuin herra sen sai, eikä se millään meinannut laskea. Ravissa oli sama juttu, mutta kyllä se pää loppujen lopuksi hiukan laski. Laukka oli varmaan eilisen paras askellaji, koska jopa oikeaan kierrokseen laukka oli suht rauhallista ja pyörikin aika hyvin. Pitää vaan aina välillä antaa Maken ajatella hiukan itsekkin, että miten ne jalat menee niin hommatkin sujuu paremmin. Aloitin tosiaan oikeasta kierroksesta ja vasempaan suuntaan menikin taas asiat paremmin. Pään kanssa meillä nyt on ongelma ja ajattelinkin, että jos saisin martingaaleja kokeilla tämän herran kanssa. Makella on käytetty martingaaleja ennenkin en vain tiedä miksi ne on otettu pois. Pitää kysellä Juulilta saanko ne ottaa uudelleen käyttöön.

Make kesällä 2013

Sitten itse tuntiin. Olin tosiaan aika poikki Maken ratsastuksen jälkeen, etten olisi edes Patun satulavyötä vetää kiinni. Vähän jännitti lähteä Patulla hyppäämään, koska en ikinä ollut herralla hypännyt ja Patuhan ei ole mikään 100% varma esteillä ja itse pikkasen jännitän esteillä. Onneksi aluksi puomit olivat alhaalla, että sai vähän miettiä sitä ratsastusta. Mentiin tosiaan sellasta pitkää jumppasarjaa, missä oli yksi okseri ja yhteen väliin tuli yksi laukka-askel. En aluksi oikein tajunnut, miten Patun kanssa hypätään ja ekat hypyt olikin vähän hakemista ja otinkin vähän varman päälle. Puomit sitten nousi esteiksi ja homma alkoi sujua paitsi, että minun mielestä Patu meni ihan hirveän lujaa, mutta silti piti laukkaa vielä pidentää että tuli yksi laukka-askel viimeisten esteiden väliin. Siinä vaiheessa, kun yksi este nousi okseriksi, Patu päätti sujahtaa mielummin ohi kuin hypätä. Enpä ole mennyt vähään aikaan hevosella joka kieltää, mutta olen itsestäni ylpeä etten kuitenkaan siitä mitenkään pelästänyt ja heti uudestaan lähdin yrittämään. Toisella kerralla vähän avitin äänellä ja komeasti mentiinkin yli.
Sitten mentiin lävistäjällä ollut este. Eli tultiin oikeassa kierroksessa ja vaihdettiin suunta tältä esteeltä. Patu tietysti esteen nähdessään lähti pinkomaan aivan jumallattoman lujaa ja kyllä yli mentiin, vaikka olisi pitänyt pitää hevonen lyhyenä eikä päästää kaahottamaan miten sattuu. Tämän jälkeen mentiin pitkällä sivulla ollut pysty, jolle tuli vähän pidempi linja. Siinä ei lähdetty niin lujaa, mutta olisin voinut enemmänkin pitää kiinni. Sitten sain päättää tulenko muurin vai en. Oli ihan mukavaa, kun sai itse päättää ja pienen pähkäilyn jälkeen päätin ainakin yrittää. Noh eihän siitä nyt ekalla kerralla voinut yli mennä, sen verran pelottava se kuitenkin oli. Toisella kerralla meinattiin väistää, mutta päästin jonkinlaisen turhautuneen äännähdyksen ja se auttoi ja yli mentiin komeasti.
Lopuksi mentiin ratana koko höskä. Eli ensin pitkä jumppasarja (oikeassa kierroksessa) ja siitä sitten lävistäjällä ollut este, "pitkä linja", muuri (oli myös lävistäjällä eli suunta vaihtui siinäkin) ja sitten jumppasarja uudestaan. Jumppis meni hyvin, lävistäjälle olleelle pystylle sain pidettyä aikas hyvin, pitkälinja meni myös hyvin, muurille en pitänyt kunnolla kiinni loppuun asti, eli tuli vähän syöksähdys siihen. Uudestaan tullessa jumppis vähän vauhti hiipu ja minä hyppäsin ennen Patua yhdellä esteellä, mutta muuten meni hyvin. Tultiin vielä rata uudestaan ja se meni nappiin. Jäi niin hyvä fiilis tuostakin. En edes pelästynyt, kun Patu kielsi ja muutenkin olin aika rauhallisella fiiliksellä, mitä en ole yleensä esteillä ollut. Alkaa taas tuo hyppääminen tuntua mukavalta. Outi sanoikin minulle, että aliarvioin itseäni ratsastajana vaikka minulla on taitoa lähteä tuosta noin vaan lähteä hyppäämään hevosella, jolla en ole ikinä hypännyt, ja onnistua siinä vielä todella hyvin. Ehkä nyt kolmentoista ratsastusvuoden jälkeen voin sanoa, että kyllä minäkin osaan, en vaan leiju sillä. =)

Patu kesällä 2013

Pistin tähän postaukseen kaksi kesällä otettua kuvaa, koska en jotenkaan tykkäile ihan kuvattomista postauksista. =)

Sunnuntaina pääsen taas tutun ja turvallisen Poitsun selkään.

Uudet metodit käytttöön

Ihanaa nyt viimein tulee syksy, kun sataa vettä ja ilma muutenkin viilenee. Oneksi tallilla kenttä ei mene huonoon kuntoon pikku sateesta, joten siinä oli tänään ihan hyvä ratsastaa.

Makea tänäänkin ratsastin ja nyt alkoi kyllä "tatsi" taas tähän hummaan löytymään. Kaisa oli Santtua ratsastamassa samaan aikaan ja siinä tulikin kokeilutua "Kaisan metodia", eli aluksi mennä vähän pitemmällä ohjalla kaikkia askellajeja, niin että hevonen hieman rentoutuu. Tämä auttoikin aikas paljon, sillä Maken pää laskeutui alemmas ja pärskintää rupesi kuulumaan. Sitten, kun otin ohjat kunnolla käteen, oltiin taas pää taivaissa ja kauan sai hakea ennenkuin pää laski. Päästiin kuitenki yhteisymmärrykseen ja ihan nätisti mentiin ravissakin.

Noh, sitten se laukka... Oikeaan kierrokseen se oli järkyttävää kaahottamista ja mentiin kylki edellä ympyrällä. Jalat menivät tietenkin menivät siinä solmuun ja siinä sitten omiin jalkoihin kompuroitiin. Vasen kierros oli mukava yllätys sillä Make PYÖRISTYI LAUKASSA YMPYRÄLLÄ ja jos ette usko, niin kysykää Kaisalta joka näki kaiken. =D Varmaan porukka ihmetteli, että mikä minulla on, kun hihkuin riemusta tämän tapahtuessa. Tämä herra oli siis aivan erillainen suunnan vaihtuessa. Jäi mahti fiilis tästä ratsastuskerrasta =))

Hienosti meni =)

Huomenna on sitten tunti ja me hypätään. Toivon, että Poitsulla saisin mennä, mutta ei sitä aina tiedä =))

Päivän mantra: Pää alas

Eilen piti tosiaan sitä Makea mennä ratsastamaan, mutta vietin koko päivän sairaalan päivystyksessä joten se vähän jäi. Eilen ei ruoka illalla pysynyt sisällä, mutta tänään on ollut parempi olo joten lähdin tallille.

Mutta Makesta (Master William) kerrottakoon hieman, että tämä lämppäri herra on 11 vuotias ja toiminut ratsuna viisi vuotta. Olen herralla ennenkin ratsastellut ja tykkään siitä kyllä, vaikka tämä herra on aivan erillainenkuin Poitsu.

En ole Makea ratsastanut vähään aikaan, joten en yhtään taas tiennyt miten siellä selässä ollaan. On muuten aika shokki siirtyä etupainoisesta Poitsusta Makeen, jonka pää ei todellakaan maata laahannut. Pää oli niin ylhäällä kuin Make sen sai ja mieteinkin, että tuleekohan tästä nyt sitten mitään.

Tosiaan meidän päivän tavoite oli saada se pää laskemaan alas edes vähäsen. Siinä olikin hommaa. Käynnissä ympyrää tehdessäni ei voitu edes kävellä kunnolla eteenpäin ja pää pysyi ylhäällä. Siinä sitten menikin vähän aikaa ennenkuin päästiin jonkinnäköiseen sopimukseen. Eli pää pysyi alempana, vaikka se oli aluksi tällaista: pää alas, ylös, alas, ylös alas. Make kuitenkin kuunteli apujani, mutta ei vaan jotenkin sitä päätä halunnut laskea alaspäin. Ravissa oli sama juttu, mutta kyllä se pää sieltä laski kun tarpeeksi kauan haki. En oikein osaa istua Maken ravissa, mutta tästä se lähtee. Laukka oli aikamoista kaahotusta ja on ihme ettei kaaduttu, koska mentiin aluksi kylki edellä eikä yhtään kattottu mihin oltiin menossa. Toiseen suuntaan asiat sujuivat jo sitten paremmin ja loppukäynneissä herra oli rento ja pää oli alhaalla. Olin hyvin tyytyväinen, että loppujen lopuksi Make edes rentoutui. Hauskaa ratsastuksen aika oli se, kun Outi pisti maneesin toisen päädyn kiinni ja peilit tulivat esiin, niin ei Make pelännyt sitä yhtään. Sitten kun suuntaa vaihdettiin se oli ihan hirveän pelottava, eikä sen lähelle olisi voinut ollenkaan mennä. Kyllä ne pienet asiat voi olla pelottavia. =D Uskon, että ensi kerralla, kun Makea ratsastan, asiat sujuu jo paremmin kun vähän tiedän miten siellä selässä taas ollaankaan =))

Ruoka maistu tunnin jälkeen =))

Ainiin lisää Maken kuulumisista löydät herran omistajan, Juulin blogista, mihin pääset tästä =)

Syksyinen sunnuntai

Sunnuntai aamu on hyvä aloittaa pihaton siivouksella. Eipä silti yksin tarvinnut siivoilla, kävi Poitsu siinä kääntymässä ja Vilma (El Viva, Viivin varsa) pyöri koko ajan tiellä, kun yritti siivota. Oli muuten aika vaikea siivota, kun Vilma yritti koko ajan syödä hiuksiani. =D

 

 

Menin Poitsulla tosiaan koula, itseasiassa samaa tehtävää mitä mentiin pari viikkoa sitten tunnilla. Eli ympyrä ja siihen sitten voltti, mutta sitten tein pitkille sivuille pysähdykset ja peruutukset. Jos koko tuntia pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, niin se olisi: LOISTAVAA! Meni siis todella hyvin, kun Poitsu kuunteli koko tunnin ajan pohkeita ja liikkui todella hyvin eteenpäin. Pyöristeli myös hienosti sekä käynnissä, että ravissa. Laukassa tein vain ympyrät enkä voltteja niihin ollenkaan ja Poitsu lakkasikin ihan omalla moottorilla, eikä tarvinnut koko ajan käskeä. Tästä ratsastuksesta on jopa kuvia ja siitä kiitän Tarua. =)

Tuo on niitä hetkiä, kun tuntee tehneensä jotain oikein =)

Toinen sellainen hetki =))

Mä tykkään susta niin että halkeen =)<3

Saatiin muuten viimein kunnon kaapit hoitajille, joihin saa oikein lukon ettei kukaan pölli mitään tavaroita. Niitä onkin jo odotettu jonkin aikaa. Oman kaappini jaan Ennin kanssa. =)

Hyvän malline porkkana löyty tallilta =DD

Huomenna menen luultavasti ratsamaan Makea, joka on lämppäri ja ex-ravuri joten siitä varmasti juttua huomenna. =)

Uusi banneri

TEIN SEN!!! Neljä tuntii siinä meni, mutta sain jonkun näkösen uuden bannerin aikaseks. Ei oo hääppönen mut parempi ku entinen =)) Toivottavasti tekin tykkäätte =)

Tuurissa käymässä

Käytiin tänään poikaystäväni Sasun ja kaverini Jonnan kanssa pyörähtämässä Tuurissa. En ole yleensä tällaisia tänne kirjotellut, mutta koska ostin sieltä myös pari heppajuttua niin ajattelin siksi tästä kirjoittaa. Ja onhan se mukavaa kirjoitella hieman pelkästään minunkin päivästäni. =)

Elikkä ostettu tuli Poitsulle riimunnaru, koska se mikä tuli kesällä ostetun riimun mukana oli niin huono etten tykkää sitä käyttää. Nyt jopa pistin naruun Poitsun nimen, ettei tämän pitäisi ainakaan hukkaan mennä. Sitten ostin itselleni uuden lyhyen raipan, koska jotenkin kummasti vanha raippani on hävinnyt tallilla eikä minulla ole hajuakaan missä se on. En kylläkään Poitsulla käytä lyhyttä raippaa, kuin maastossa ja maastoesteillä, mutta kun halvalla sain niin piti ostaa ja voihan sitä muilla hevosilla ratsastaessa käyttää. =)

Sitten vähän muita mitä ostin ihan vain itselleni. Mukaan tarttui toppi, Avril Lavignen "Black Star" hajuvesi, Rillit Huurussa sarjan toinen tuotantokausi, sänkyyn uusi lakana, Muurlan "Muumit elävät lasissa" tuikkukippa ja uusi nahkavyö. Rahaa meni, mutta oli kiva tehä tollanen reissu. Oli meillä kyllä hauskaakin. Esimerkiksi pois lähtiessämme Jonna oli varma, että ei navigaattoria tarvita ja yllättäen väärään suuntaan mentiin. =D Mukavasti kului lauantai päivä ja huomenna sitten tallille. =)

Oli niin hieno paketti, että piti ostaa. Toivottavasti maistuu hyvälle =D

Puomeja Patulla

Tänään tunnilla en siis mennytkään Poitsulla vaan piensuokki ruunalla, Patulla.

Patu on ollut Outilla (eli siis Ratsutalli Cruisella) nyt noin puoli vuotta, mutta on tämä herranen myös aikaisemmin täällä ollut. Pari vuotta sitten Patu oli Outilla jo ennestään, mutta lähti sitten omistajansa mukaan, kun tämä muutti pois Kullaalta. Silloin joskus jopa vuokrasin Patua vähän aikaa ja tykkäsin muutenkin herralla ratsastella. Herra on kyllä muuttunut poissaollessaan, sillä Patu pelkäsi AIVAN KAIKKEA, säntäili edestakaisin kun näki mörköjä, selässä ei saanut heilutella esim raippaa, eikä jalustimia todellakaan voinut yksin selästä käsin säätää ja pellolla seottiin niin paljon, että ratsastaja tippui selästä. Muistan kerrankin, kun Patu pelästyi jotain ja lähti yhtäkkiä hanat toisestapäästä kenttää toiseenpäähän laukkaamaan ja kun kaverini siinä rytäkässä tippui, tämä polle jyräsi kaverini yli. Että näin, mutta nykyään Patu on rauhoittunut eikä enää säntäile mihinkään, vaikka niitä mörköjä vieläkin on. =)

Mutta siis tämänpäivän tunnista jäi kyllä hyvä fiilis. Olen Patulla tässä puolenvuoden aikana mennyt kerran ennekin puomeja ja toisenkerran koulua. Koulutunti oli silloin yhtä tuskaa, kun en osannut ratsastaa Patua, mutta nyt pääsin jotenkin taas jyvälle siitä miten tämä humma toimii. Herra jopa antoi tarhassa hyvin kiinni, mitä ei aina tee.

Patu kesällä laitumella =)

Puomeja mentiin ja ne oli sijoitettu kentälle niin, että päädyissä oli puomit sekä keskiympyrällä oli myös. Aluksi mentiin ravissa kaikki puomit, eli ei menty ollenkaan uralla. Keskiympyrällä ei menty ympyrää, vaan vähän niinkuin neliönä. Piti taas miettiä, että mites tätä hummaa ratsastetaan ja aluksi mikään ei oikein onnistunut, mutta siitä sitten tunnin kuluessa rupesi meidänkin yhteistyö rullaamaan. "Neliö" vaihdettiin kuitenkin pian ympyräksi ja siinä piti sitten taivutella ja siinäkin meni vähän aikaa, että se onnistui. 
Laukassa mentiin niin, että tehtiin päätyyn ympyrä, kavaletin yli ja siitä puomille, ja siitä sitten mentiin keskiympyrälle. Laukassa työskentely oli minusta helpompaa ja oli hassua, kun laukkaa sai koottua todella paljon. Poitsun kanssa laukan lyhentäminen ei onnistu niin hyvin, kuin Patulla. Lopuksi mentiin laukassa kavaletti (joka oli keskiympyrällä niin, että pääty-ympyrällä pystyi menemään sen yli) ja vaihdettiin suunta sekä laukka. Siitä sitten keskiympyrä ja laukanvaihto puomilta ja pääty-ympyrä. Puomilta laukanvaihto ja taas keskiympyrä ja lopuksi vielä kavaletilta suunnan- ja laukanvaihto. Tämä meni tosi hyvin eikä ollut missään ongelmaa ja Outi (ratsastuksenopettajamme) miettikin pitäisikö minut pistää hyppäämään Patulla. Eli saa siis nähä, että meenkö ensi viikolla esteitä Poitsulla vaiko Patulla. Se nähdään silloin. =)

Poitsusta vielä tähän loppuun sellainen juttu, että näin tänään kun yksi nuori tyttö meni herralla tunnilla ja ajattelin, että ihme kun tyttö ei itkuun purskahtanut. Herra ei liikkunut mihinkään ja ilme oli sellainen "en liiku mihinkään lalalalaaa, en kuule mitään lalalaaa". Säälein hieman tyttöä, mutta ei aina voi onnistua. Suunnitelmana on siis se, että sunnuntaina herra LIIKKUU ja siitä ei neuvotella. =D

Sänkkärit

Käytiin sitten Tarun kanssa vähän päästelemässä pellollaa sunnuntaina. Oli aivan mielöttömän kivaa ja Poitsu sekä Viivi molemmat tykkäsi painella siellä. =)

Ensiksi tosiaan siivoilin Poitsun ja muun saman porukan pihattoa, niinkuin teen yleensä joka sunnuntaina, kaverini Ennin kanssa. Nyt pihattoa on mukava siivota, kun puru on vielä suht puhdasta eikä se paina juuri mitään. Toivottavasti se pysyisi yhtä hyvässä kunnossa ensi kesään asti.

Päätettiin Tarun kanssa, että käydään ensin vähän ravailemassa maastossa ja sitten suunnataan pellolle. Poitsu melkein nukkui, kun pistin sitä kuntoon ja ajattelin ettei taida kovin vauhdikas reissu tulla.
Siinä sitten käppäiltiin peräkanaa, Taru meni Viivin kanssa edellä. Jäätiin Poitsun kanssa välillä jälkeenkin, mutta eipä herra siitä välittänyt vaan jölkötteli rauhallisesti eteenpäin. Ravatessa ei kummallakaan ollut mikään kiire, mutta kun otettiin laukkaa kotiin päin rupesi vauhtia löytymään. Poitsu heitteli pukkeja ja oikein puri kuolaimeen, mutta pysyi silti jotenkin hanskassa. Odotin vähän jännittyneenä, kuinka isoja pukkeja pellolla mahtaisi tulla.

Kun sitten päästiin pellolle neuvoin meidät vähän väärään paikkaan ja piti sitten lähteä takaisinpäin. Oikea pelto löydettiin ja sitten hepat rupesivat kummastelemaan heinäpaaleja. Poitsu meinasi tosiaan haukata yhdestä vähän maistiaisia, mutta sain sen juuri ja juuri estettyä.

Hurjat maastopollet =))

Ravattiin ensin vähän molemmat ns. eripuolella peltoa, ettei tulisi mitään hirveää kilpailuviettiä kummallekkaan hevoselle. Noh laukaksi sekin meni, mutta oli sairaan kivaa ja mentiin lujaa. Poitsukaan ei heittänyt kuin yhdet aikas isot pukit, mutta siihen se jäi. Oli niin mahti fiilis, kun sai mennä lujaa ja tiesi, että hevonenkin tykkää touhusta. Laukkailtiin siinä sitten peltoa edestakaisin ja siitä jäi tosi hyvä fiilis. On hienoa saada hyviä muistoja sänkkäreistä, koska muutama vuosi sitten yksi tallin hevosista kuoli siellä. Se oli hirveää, mutta aika auttaa asiaa sekä hyvät muistot. =)

Siellä me paineltiin =)

Estevalmmenus

Tänään oli Minnan estevalmennus ja meni kyllä tosi hyvin. Poitsu liikkuikin aikas hyvin eteenpäin ja hyppäsi hyvin.

Tunti aloitettiin ensin ravaamalla maneesia pari kertaa ympäri ja laukassa tehtiin sama juttu molempiin suuntiin. Sitten mentiin toiseen päätyyn ympyrälle ja otettiin jalustinhihnan loppupää sisäkäteen ja sitten raippa poikittain peukaloiden väliin. Raipan piti pysyä tasapainossa eikä heilua yhtään, mutta itsellä raippa vatkasi jumalattomasti, kun menin kevyttä ravia. Siitä voi päätellä ettei liike lähde lantiosta vaan se menee jotenkin koko kropan läpi. En nyt ihan sata varma ole menikö se noin, mutta sinne päin. =) Laukassa raippa pysyi hyvin paikallaan eli siinä ei ollut ongelmaa. Eli koko ajatus tässä oli ilmeisesti se, että ratsastettiin ulko-ohjan tuelle tai jotakin sinne päin. Kokeilen tätä kyllä joskus yksin ratsastaessani uudelleen =)

Sitten ruvettiin hyppäämään. Meidän eka hyppy meni hieman penkin alle, kun en oikein taas muistanut miten siellä ollaan. Siitä se lähti sujumaan ja Poitsukin rupesi käynnistymään tunnin kuluessa.
Eka este oli lävistäjällä ja siitä sitten suunnanvaihto sekä laukanvaihto. Noh eipä meillä laukka vaihtunut, mutta eipä siihen maailma kaatunut. Seuraavaksi mentiin vähän niinkuin kaarevalinja, jonka toiseena esteenä oli tasaokseri. Jännitin sitä okseria ja siksi eka hyppy menikin hieman pyllylleen. Kun sitten uudestaan tultiin, hyppy onnistui paremmin.
Tämän jälkeen mentiin toinen kaarevalinja toiseen suuntaan, joka oli samanlainen kuin ensimmäinen, mutta okseri oli nousuokseri. Ekalla esteellä piti laukan vaihtua, mutta kun se ei vaihtunutkaan, mentiin ristilaukkaa aivan jumalattoman lujaa. Se oli hyvin hassua, mutta hypyt oli hyviä vaikka kyllä se Poitsun toilailu naurattikin.
Viimiset esteet olivat pitkä linjalla pitkällä sivulla. Poitsu laukkasi kaarteessa hyvin, mutta sitten kun ekalle esteelle, vauhti himmasi puoleen ja siinä olikin tekemistä, että sai vauhdin seuraavalle okserille. Mentiin rata pariin kertaa ja se meni ihan hyvin, paria ristilaukkaa sun muuta lukuunottamatta. Moni varmasti miettii minkä kokoisia mentiin ja voin sen kyllä kertoakkin. Korkeus oli 70cm ja tunnetusti sain vasta lopuksi sen tietää, koska jos olisin sen aikasemmin tiennyt, olisin alkanut sitä korkeutta jännittämään. Jäi kyllä hyvä fiilis tosta valmennuksesta. =)

Hienosti hyppää =))

Ilmeeni =DDDDDD Mutta hieno hyppy =)

"Annaks sä mulle sitä ruokaa vai et?" =D

Ainiin ja ostin itselleni eilen uuden kypärä, kun vanhasta kuului sellainen helinä sitä heiluttaessa. Horzen kypärä se on ja ostin Prismasta. Ostan aika monet heppakamani juuri Prismasta tai Tokmannilta, koska siellä ei ole niin kalliita tavaroita ja siellä tulee aina käytyä samalla kun käy esim ruokaostoksilla. Esimerkiksi kaikki ratsastushousuni on ostettu Prismasta, niinkuin myös hanskani. =))

Horzen HaloRider kypärä kokoa 57

Kiitän Enniä kuvaamisesta =))

Hyvää Suomenhevosten päivää!!

Tänään vietetään Suomenhevosten omaa päivää, ja koska Poitsu kuuluu tuohon hienoon rotuun ajattelin tehdä tällaisen kuvapostauksen. Tässä on siis kuvia vuosien varrelta omasta rakkaasta Suomenhevos hoitsustani. =)

(Säätelin hieman blogini leveyksiä että jos näyttää hassulta niin siinä on syy. Tarvisi varmaan yrittää kyhätä uusi banneri =))

 

 

 

 

 

 

 

Näistä kuvista huomaa, että Suomenhevonen on hyvin monikäyttöinen. Poitsullakin voi tehdä asioita ratsastuksesta ajamiseen. Suomenhevoset kunniaan ! =D