Eilisen estetunnin fiilistelyä

Kaikki ketkä ovat facebookissa kavereitani tietävät, minkä takia olen vieläkin ihan fiiliksissä eilisestä estetunnista. Kerrottakoon, että ylitin itseni ja olen nyt hyvin ylpeä itsestäni.

Mentiin samaa tehtävää kuin viikko sitten ja ainoa asia mikä muuttui oli hevonen. Poitsulla oli pikkasen erillainen hypätä taas kuin Patulla. Ensinäkin eteenpäin pyrkimys oli ihan eri ja piti hiukan käskeä ennenkun se vauhti löytyi. Herra oli taas aikalailla etupainoinen ja aluksi puomeihin kompuroitiinkin. Ne jotka eivät ole lukeneet viimeviikon tunnista kerrottakoon, että mentiin siis pitkää jumppasarjaa. Ensin oli puomi ja sitten pysty, yksi laukka askel ja kaksi ristikkoa innarina, siitä taas kaksi laukkaa(?) ja sitten okseri, yksi laukka ja pysty. Siitä sitten, kun puomit nousi esteiksi, rupesi Poitsukin käynnistymään. Jumppasarjan jälkeen oli vuorossa kaksi pystyä, niinkuin viimeviikollakin, ja niiden perään muuri. Toiselta pystyltä vaihtui suunta ja jopa laukkakin suureksi ihmetyksekseni. Siitä sitten pitkällä sivulla ollut pysty, jossa hevosen piti pysyä ohjan ja pohkeen välissä ja siitäkin selvittiin kunnialla. Muuri ei ole ikinä tuottanut meille vaikeuksia (lukuun ottamatta sitä Laviassa ollutta muuria, jolla tipuin selälleni suoraan sen päälle.) ja sekin oli niin, että suunta ja laukka vaihtui. Poitsu vaihteli laukkaa esteillä, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Lopuksi mentiin taas ratana eli ensin jumppasarja, lävistäjällä ollut este, pitkällä sivulla ollut pysty, muuri lävistäjältä.
Poitsu ei käynnistynyt ollenkaan siinä vaiheessa, kun jumpalle lähdettiin ja se tultiinkin heti uudestaan paremman vauhdin kanssa. Vauhti riitti hienosti koko radan, vaikka yhdelle esteelle tulikin kielto, mutta se tultiin uudestaan ja hienosti mentiin yli. Lopuksi tultiin vielä niin, että ensin mentiin pitkällä sivulla ollut este oikeassa kierroksessa ja siitä sitten käytiin koukkaamassa lävistäjällä olleelle esteelle, ja siitä sitten kaarevana linjana pitkällä sivulla olleelle esteelle. Tähän väliin sanottakoon ettei minulla ollut hajuakaan esteiden korkeuksista muistan vain ajatelleeni, että onpas tuo pitkällä sivulla oleva este ison näköinen. Käynnistyttiin taas ottamalla kierros laukkaa maneesia ympäriä ja sitten suunnattiin ekalle esteelle. Hienosti mentiin yli ja matka jatkui, seuraavalle esteelle tulikin kielto, koska en käskenyt loppuun asti. Siitä päästiin seuraavalla kerralla yli ja suunnattiin pystylle, joka oltiin aluksikin tultu. No kieltohan sille tuli taas, en käskenyt loppuun asti. Tässä kohtaa olin varmaan unohtanut hengittää tai sitten hengitin liikaa, mutta yhtäkkiä henki ei kulkenut kunnolla. Piti siinä sitten vähän aikaa rauhassa hengitellä ja sitten uusi yritys. Toisella kertaa onnistuttiin molemmissa ja oli hienoa, etten pelästynyt Poitsun kieltoja vaan yritin heti uudestaan. Alan päästä rimakammostani eroon.
Noh lopuksi kysyin Outilta, että kuinka korkea se pitkällä sivulla ollut pysty oli, kun se näytti niin isolta. Kun Outi vastasi, että se oli 90 cm järkytyin pahasti ja päästelin jotakin ihmeellisiä naurahduksia. En olisi ikinä uskonut hyppääväni niin isoa estettä ja vieläpä Poitsulla. Maastoesteet teki jotakin ihmeellistä minun itseluottamukselle ja se on hienoa. Tietysti leijuin kaikille ketkä suostuivat kuuntelemaan, että Poitsun kanssa hyppäsin yhdeksääkymppiä. =D

Kuvat ovat tosi huonolaatuisia tiedän, mutta kyllä niistä jotakin selvää saa. Alla on myös video meidän vikoista hypyistä, missä on sitten se 90cm pysty. Kiitä Tiaa, joka viitsi kuvailla vaikka kamerani ei hänestä tykännytkään. =)

Kyllä se veny =))