Kyläkorven estekisojen fiilistelyjä

Nyt on vähän jäänyt kirjottelu vähemmälle töiden takia, mutta nyt aattelin että pitäähän noita sunnuntain kisoja hehkuttaa täälläkin. Meni siis tosi hyvin.

En saanut nukuttua kunnolla tuolloin lauantai-sunnuntai välisenä yönä, koska jännitin niin hirveästi. Tallille saavuin joskus puol  kahdeksan aikaan ja silloin särki sitten mahaa aivan jumalattomasti. En ole ikinä jännittänyt niin paljon, mutta jotenkin rauhotuin, kun hain Poitsun tarhasta ja katsoin kun se torkkui käytävällä minun sitä harjatessa. Vaikka meidän Niinisalon nakersi hieman luottamustani tuohon hummaan, niin kyllä sitä luottoa löytyy vielä jonkinverran. Ja miten voisi olla kiukkuinen hevoselle, joka tulee höristen portille vastaan, kun sitä menee sieltä hakemaan.

Lastattiin hevoset sitten autoon, Poitsu melkein juoksi koppiin, kun näki heinää, ja lähdettiin ajamaan kohti Ahlaisia. Matkalla rupesi taas sitten jännittämään aika paljon ja totesinkin siinä sitten, että jos nyt lennän jonkun esteen päälle ja Outi joutuu menemään Poitsun selkään, lopetan koko ratsastuksen. Kuskimme kuitenkin tulkitsi sen niin, että Poitsusta tehdään sitten makkaraa, jos ei mene putkeen. Sitä sitten naurettiin siinä aika paljon ja jännitys vähän hellitti.

Paikalle kun päästiin, käytiin maksamassa lähtömaksu ja katsomassa millainen rata olisi. Onneksi se ei ollut mitenkään vaikea rata ja jäi helposti mieleen eikä ollut mitään vaikeita teitä. Otettiin Poitsu pois kopista ja eipä herra tietenkään olisi millään pysynyt paikallaan, kun oli kaikkea uutta jännää nähtävää. Siitä sitten varusteet niskaan ratsastajalle ja hevosella ja eikuin selkään. Noh se selkään nousu osoittautui aika vaikeaksi hommaksi, kun punttaamalla minua sinne selkään yritettiin ja ei siitä meinannut tulla mitään. Kun vihdoin sain itseni kammettua sinne selkään, lähdettiin käppäilemään siinä tallin alueella. Alku jännityksen jälkeen Poitsu rentoutui ja käppäili ihan rauhallisesti ympäriinsä ihmetellen tietysti uusia hevosia, mitä ei ollut ennen nähnyt. Yhdessä vaiheessa en oikein tiennyt, mitä minun olisi tehdä, kun en tiennyt koska olisin mennyt maneesiin verkkaamaan. Kuitenkin lähdin maneesille ja pääsinkin verkkaamaan. Poitsusta oli kauhen jännää, kun joka puolella oli peilejä ja niistä katteltiinkin itseämme vähän aikaa. Koti maneesissa meillä on peili vain toisessa päädyssä keskellä, mutta tuolla kun tuli pitkää sivua pitkin näki pelistä itsensä ja sekin oli Poitsusta aika jännää. Nätisti kuitenkin verkassa mentiin, ei sekoiltu tai mitään ja siitä jo jäi hyvä fiilis.

Tällainen rata. Tuo missä ei näy numeroa on se seiska ja viimeinen este.

Verkan jälkeen lähdin kentälle päin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Siitä sitten tulin alas selästä ja lähdin kävelemään rataa. Päätin ottaa aika varman päälle kaikissa teissä, koska enhän mitään nopeaa aikaa yrittänytkään ratsastaa. Pääasia oli, että selässä olisin maalilinjan jälkeen ja olisi myös hienoa jos saataisiin puhdas rata. Siitä sitten takaisin hevosen selkään ja odottelemaan omaa vuoroa.

En aluksi edes tajunnut, että minua huudettiin kentälle, koska sieltä huudettiin Hannaa. Kukaan ei oikein sano minua Hannaksi ja siksi tajusinkin vasta, kun sukunimeä käytettiin, että se olin minä. Hauskaa tuossa nimi jutussa on se, että olen oikealta nimeltäni Hanna-Tuulia ja Poitsu on Poika Helu. Kuitenkin lähtölistoissa minun nimessäni ei ollut väliviivaa vaikka piti ja Poitsussa oli vaikka ei pitänyt. Vähän oli menny sekasin.
Siinä sitten kattelin, kun minua edeltävä ratsukko meni rataa ja ne menivät NIIN LUJAA, että ratsastaja meinasi sen takia tippua kyydistä.
Sitten oli meidän vuoro. Viimeinen este oli sellainen lankku este ja sitä näytinkin Poitsulle, koska se oli kuitenkin hiukan erillainen kuin muut. Hypättiin eka este, tervehdys, lähtömerkki ja eikun radalle.
Eka este meni hyvin, kuin myös toinen Poitsu vain vähän katteli toisessa päässä ettei sieltä olisi oikein voitu mennä. Tiedän, että Poitsu olisi mennyt lujempaa, mutta itse halusin mennä ihan rauhassa radan kokonaan. Kolmas este oli sarja ja siitä selvittiin hyvin. Pitkällä linjalla oli neljäs ja viides este, mistä selvittiin myös hyvin. Kuudes este oli okseri ja siitä mentiin hyvin yli. Seitsämäs, ja viimeine  este, oli tuo lankkueste. Ei Poitsu sitä edes katsonut, hyppäsi vain, ja kun kivet osuivat lankkuihin meinasi sieltä pieni pukki tulla, mutta ei tullut. ME SELVITTIIN! PUHDAS RATA ILMAN SEKOILUJA! Hymyilin kuin hangonkeksi, kun radalta mentiin pois ja kun pääsin tuttujen luo hihkui "PYSYIN KOKO RADAN SELÄSSÄ WUHUUUU!!" Olin aivan jumalattoman onnellinen ja se kyllä näkyi. Varmaan moni ihmetteli, että mitä tuo hihkuu, kun ei aikakaan mikään kummoinen ollut, mutta minun fiilistäni ei voinut pilata mikään. Kyllä Poitsu on vaan paras. Meidän sijoitus oli 12 ja aika oli 1,08,03 ja olen hyvin tyytyväinen vieläkin. Nyt voi hyvillä mielillä lähteä uudestaan joskus. =)

 

 

Lievä etukeno =DDD

Kiitän kuvaamisesta Kaisaa ja kuvien lähettämisestä kiitän Tiaa! =))

Torstain tunnista sen verran, että menin Rassella,  joka on myös suomenhevonen, mutta aikas nuori vielä. Mentiin puomeja ja ihan hyvin meni. Oli vaan hassua, että Rassen laukkaa pystyi kokoamaan niin paljon, koska Poitsun kanssa se ei oikein onnistu aina. Oli kiva pitkästä aikaa tälläkin herralla mennä. En nyt enenpää tästä tunnista kerro, kun tuossa on jo niin paljon tekstiä. =)