Estekisat ja sen jälkeinen alamäki

Sunnuntaina oli tosiaan estekisat, jotka menivät meidän kohdalla todella hyvin. 60cm meni puhtaasti ja 80cm tuli 4 virhepistettä, mutta olen silti tyytyväinen.

Ekassa luokassa tosiaan olimme ensimmäinen ratsukko, joten en oikein kerinnyt edes jännittää. Olin tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, vaikka Poitsun energia olisi voinut olla hieman parempi. Ruusuke kuitenkin saatiin (kaikki puhtaat radat palkittiin) ja kunniakierroksella herra oikein innostui ja heitti pukit. Luovutin siinä sitten Poitsun seuraavalle ratsastajalle ja rupesin jännittämään meidän seuraavaa rataa.

Tätä kahdeksaakymppiä jännitin siitä asti, kun siihen ilmoittauduin. Hoin kuitenkin päässäni, että minun pitää vain odottaa Poitsua ja luottaa, että mennään yli. Verkassa eka hyppy oli tosi pyöreä, kun tultiin aika lähelle. En tiedä, miksi ihmeessä Poitsu tykkää hypätä isompia hiukan läheltä, mutta sen hän tekee. Toinen hyppy jo onnistui paremmin ja jätinkin sen siihen. Toiseen suuntaan hypättiin okseria verkaksi ja sekin meni ihan hyvin. En ollut tässä luokassa ihan ensimmäinen, joten siinä odotellessa ehdin vähän jännittämään. No, meidän vuoro tuli ja aloitettiin rata. Muuten meillä meni hyvi, paitsi sarjan toiselle osalle (joka oli okseri) Poitsu tuli todella lähelle, ja ajattelinkin ettei nyt kyllä mennä yli vaan kielletään, mutta ei vaan herra hyppäsi vaikkakin puomit siinä sitten tulivat mukaan. Eka meidän kasikympin rata kisoissa joten olen TODELLA tyytyväinen.

Sitten tuohon alamäkeen.. Kisojen jälkeen tosiaan Poitsu yhtäkkiä meni aika huonoon kuntoon. Herra meinasi mennä makaamaan, kun häntä harjailin, ja oli muutenkin ihan hirveän surkean näköinen. Mahasta ei kuulunut minkäännäköisiä ääniä, joten siinä alettiin epäillä ähkyä. Poitsulle juotettiin parafiiniöljyä ja kävelytettiin ja herran olo näytti paranevan. Illalla kuitenkin Poitsu oli maannut tarhassa ja ollut taas ihan surkean näköinen. Eilen minä jopa purskahdin itkuun, kun näin herran makaamassa karsinassa ihan hirveän surkean näköinsenä. Onneksi eläinlääkäri tuli ja antoi Poitsulle kipulääkettä ja rauhoittavaa ja letkutti herran. Poitsu tietysti rupesi heti hamuamaan heinänkorsia karsinasta, kun ei kerran enää sattunut mihinkään kipulääkkeen ansiosta. Herra ei saa nyt moneen päivään syödä mitään kunnolla ja sain juurikin tietää, että tilanne ei ole helpottanut vaan Poitsu joudutaan letkuttamaan tänään uudestaan. Toivottavasti tämä toinen kerta auttaa ja herra tulee kuntoon. On hirveätä nähdä iso eläin niin surkeassa kunnossa..