Poitsun ja Hanskin tarina

Poitsu tuli Outille muistaakseni vuonna 2006 ja pidin hummasta heti ensisilmäyksestä lähtien. Muistan kuinka se karsinasta kurkisteli ja hirnui uuden tuttavuuden nähdessään. Halusin tietysti heti päästä kokeilemaan millainen tallin uusi hevonen olisi ratsastaessa.

 

Poitsun kanssa jouluna 2006

En muista, koska menin Poitsulla ekan kerran, mutta muistan että olin ensimmäinen tuntilainen joka Poitsun kanssa lähti maastoon. Olin aivan innoissani ja maastolenkki menikin hyvin eikä meillä ollut mitään ongelmia. Muistan kuitenkin yhden maasto kerran jolla Poitsu painoi niin paljon kädelle, että olin onnellinen kun päästiin takaisin talliin.
Kaverini meni Poitsulla tunnilla vähän sen jälkeen kun Poitsu oli Outille tullut ja se oli aivan kauheaa. Hevonen ei edes suostunut ravaamaan ainakaan pitkiä pätkiä laukasta puhumattakaan. Ei tunnista tullut oikeastaan mitään, kun ei herraa yhteistyö kiinnostanut.


Eka hoitopäivä
 

Eipä Poitsulla paljon ratsastajia ollut, mutta minä ihastuin siihen heti kun olin muutaman kerran sillä mennyt. Olin ratsastanut todella paljon poneilla ja Poitsua piti (ja pitää vieläkin) käskeä kuin ponia. En siltikään ollut Poitsun eka hoitaja. Ensin herralla oli jopa kaksi hoitajaa kerralla, mutta he eivät pärjänneet Poitsun kanssa, koska olivat aika nuoria vielä silloin. Toinen Poitsun hoitaja oli kaverini ja hän hoitikin Poitsua aikas kauan ennenkuin joutui lopettamaan tallilla käymisen. Minä tietysti olin onnellinen, kun sain viimein hoitohevosen mitä olin himoinnut jo monta vuotta. Vuosi oli tosiaan 2008 kun Poitsun hoitajaksi ryhdyin ja sitä olen vielä tänäkin päivänä.

Eipä minun ja Poitsun elämä aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Yhdessä vaiheessa Poitsulla nousi niinsanotusti kusi päähän eikä kunnioittanut ihmistä yhtään ja ehkä hiukan pelkäsin sitä silloin. Muistan kerran kun selkään noustessani herra potkaisi minulta jakkaran alta ja oli ihme ettei se osunut minuun. No Poitsu pistettiin orin kanssa samaan tarhaan ja kyllä kummasti poika rauhottui. Ainoa huono puoli tässä tarhan vaihdossa oli se, että Poitsu rupesi pelkäämään kyseistä oria eikä uskaltanut edes nukkua tarhassa ollessaan.
Poitsu rauhottui onneksi ja uudet kuolaimet auttoivat jos herra päätti lähteä yhtäkkiä hanat laukkaamaan. Norsujarruiksi niitä silloin sanottiin ja sanotaan vieläkin.



En muista koska tämä on otettu mutta on VANHA kuva =D

Olen nyt viisi vuotta Poitsua hoitanut ja kyllä on poika kehittynyt huomattavasti matkan varrella. Moni ei uskoisi, että Poitsu taipuu ja pyöristyy, kun vielä pari vuotta sitten Poitsu oli varsinainen rautakanki. Me ollaan Poitsun kanssa käyty läpi kaikennäkösiä estekisoja, joista yhdet oli ulkopuolliset missä tipuin muurin päälle selälleni kun herra kielsi, ja jopa parit koulukisat. Saatiin 60% perusmerkinkouluohjelmasta Zilpassa tossa kesäkuussa ja olin tai noh olen vieläkin todella ylpeä hepasta.

Minulla ja Poitsulla on ollut ylä- ja alamäkiä ja välillä ei ole luottamusta ollut ollenkaan kummallakaan osapuolella. Nyt kuitenkin luottoa taas löytyy molemmin puolin ja hakiessani Poitsua tarhasta se tulee melkein aina minua höristen vastaan. Toisinaan herra ei ole huomaavinakaan minua jos hänellä on "tärkeämpää" tekemistä, kuten syöminen. Ruoka on Poitsulle kaikki kaikessa ja sen kyllä ulkomuodosta huomaa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten: lihavaystäväinen, pallo, läskipää(kyllä olen joskus ehkä hieman ilkeä =D) ja monta muuta mitä sitten sattuu keksimäänkään.

Huomenna minulla alkaa Poitsun vuokraus, mikä kestää melkein kuukauden joten juttua pitäisi riittää. Ensi kertaan =))

EDIT: Poitsu tuli Outille 2006 olin vähä vuosista sekaisin =D