Pieni pyörähdys tallilla

En pystynyt millään olemaan koko viikkoa pois tallilta. Vaikka en saa mitään raskasta tehdä, enkä nostella mitään raskaita juttuja, voin silti irtojuoksuttaa ja tehdä maastakäsin juttuja. Oli muutenkin mukavaa hetkeksi unohtaa kaikki muut ongelmat ja vain olla Maken kanssa.

En ole ikinä ennen yksin irtojuoksuttanut ketään, mutta nyt sekin tuli tehtyä. Make tietysti ensin piehtaroi, niin kuin joka kerta, ja löntysteli sen jälkeen toiseen päähään maneesia. Mitään spurtteja ei kuitenkaan tullut, pari hassua ravipätkää, ja loppuajan herra menikin minua karkuun. Kerran sain Maken kiinni ja väistättelin ja venyttelin herraa. Luulin kuitenkin, että sama onnistuu myös Maken ollessa irti, mutta luulin väärin. Herra lähti heti eri suuntaan ja jäi kyttäämään minua maneesin toiseen päähän. Siinä sitten kyttäiltiin toisiamme maneesin eri päädyistä, kumpikaan ei halunnut antaa periksi. Hetken siinä kierreltyään ja kaarreltuaan Make antoi ottaa kiinni. Siinä sitten otettiin vielä muutamat peruutukset ja taivutukset ja lähdettiin käppäilemään maastoon. Maken kanssa on hyvä käydä kävelemässä, koska tämä herra ei kisko minua mihinkään suuntaan, eikä vedä minua perässään. Rauhallinen kävely oli juuri sitä mitä tarvitsin.

"MUN!" =D

Syy, miksi menin tänään tallille, oli se, että minulla oli tänään aika infektio lääkärillä. Tiesin, että jos vain makaan kotona, rupean ajattelemaan liikaa ja itkuhan siinä sitten tulisi. Joten parempi vaihtoehto oli suunnata tallille. Trombosyyttini olivat hieman nousseet, mutta eivät tarpeeksi vieläkään. Minulla aloitetaan sellainen lääkekuuri, minkä pitäisi auttaa elimistöäni tuottamaan trombosyyttejä. Lisäksi minulle tehdään geenitestit, koska epäillään, että minulla jokin harvinaisempi immuuni sairaus. Voi siis olla, että minussa on jonkinlainen geeni virhe. Nämä asiat on paljon helpompi käsitellä, kun en ajattele niitä liikaa. On silti hyvä, että nyt sitten selvitetään perusteellisesti, että mikä minussa on vikana.