Tää on kaunispäivä, mä oon sopivasti onnellinen

Tässä pihalla aurinkoa ottaessani tuli yhtäkkiä kauhea halu kirjoittaa tänne blogiin. Kuten otsikosta huomaa, tunnen olevani juuri sopivasti onnellinen tällä hetkellä. Ilmat on kauniita, molempien hevosten kanssa yhteistyö on alkanut toimimaan taas hyvin ja henkisesti ja fyysisesti minulla on hyvä olla. Lähiaikoina olen murehtinut kaikesta: lääkärikäynneistä Turussa sekä täällä Porissa, pystynkö ikinä menemään Poitsulla samalla tavalla kuin viime kesänä, pääsenkö opiskelemaan vai joudunko tekemään sijaisuuksia vielä vuoden lisää ja kaikesta muusta mahdollisesta. On siis hienoa, kun on nyt tällainen fiilis!

Olen siis tajunnut, että kannattaa elää hetkessä eikä hirveästi murehtia tulevaisuutta. Voisin esimerkiksi murehtia sitä, ettei kukaan lääkäri vieläkään tiedä mikä minulla on. Ilmeisesti jokin geneettinen juttu, mutta ei kukaan tiedä mikä. Kaikkia näytteitäni on lähetelty ulkomaille (Saksaan, Ruotsiin ja nyt Englantiin), eli tällä hetkellä minun eritteeni ovat reissanneet enemmän kuin minä ikinä =D. Mutta en tosiaan noista jutuista murehdi, koska itselläni on ihan hyvä olo enkä tosiaan tunne itseäni sairaaksi. Olen siis siitäkin onnellinen. Olisi se kauheaa jos minulla olisi esimerkiksi todella kauhea kuume koko ajan, enkä pystyisi tekemään mitään vaan joutuisin makaamaan sängyssä kaiket päivät. Nyt pystyn kuitenkin elämään  ihan normaalia elämää.

Olen myös oikeasti todella onnellinen, että Poitsun kanssa on alkanut taas pikkuhiljaa asiat toimimaan. Maastossa käynti oli iso askel eteenpäin. Eilen hypättiin tunnilla esteitä ja siinäkin jo uskalsin kunnolla luottaa Poitsuun, että oikeasti mennään siitä yhdessä yli. Niinpä voin nyt kertoa, että huomenna olisi edessä kaikista pahin kompastuskivi: Niinisalon maastoesteet. Tavoitteenani on, etten rupea kertaakaan itkemään ja jos pukkeja tulee niin sitten niitä tulee.  Uskallan nyt vasta tästä kertoa, koska ajattelin että jos koko reissu menee päin honkia niin on siitä sitten taas kiva kirjoittaa kuinka kaikki meni pieleen. Nyt olen kuitenkin niin positiivinen, että uskallan siitä kertoa.

Makesta sen verran, että menin herralla eilen ensimmäistä kertaa ilman satulaa. Ensin ajattelin etten mene edes kunnolla ravia tai laukkaa, koska ajattelin lentäväni komeassa kaaressa alas selästä. No kyllä, ravissa pompin aluksi todella paljon, mutta siitä se sitten tasottui niin paljon, että laukkaakin uskalsin ottaa. Laukka olikin paljon tasaisempaa ja siellä oli paljon helpompi istua. Ainiin en muista olenko siitä jo maininnut, mutta Make on minulla tuossa kesällä vuokralla kolmisen viikkoa. Koulukisatkin on tulossa tuossa kesäkuussa joihin minun olisi tarkoitus osallistua ainakin Poitsulla, ehkä myös Makella.

Nyt jatkan auringosta nauttimista ja valmistavan tehtävän kirjoittamista. Toivottavasti tekin nautitte kunnolla näistä lämpimistä päivistä.

Ainiin on pitänytkin kysyä. Olisiko kukaan lukija kiinnostunut tekemään minulle banneria? Itse olen todella surkea tekemään banneria, joten jos jotain kiinnostaisi olisi se kauhean kiva. Pistäkää kommenttia jos olisi kiinnostusta. Kommentteja on silti muutenkin mukava saada. =)