Ilman satulaa ja vatsalihasten treenausta

Eilen oli hoitopäivä ja ajattelin vähän vaihtelun vuoksi mennä ilman satulaa Poitsulla. Kuitenkin tuli humma läpiratsastettua ja meni tosi hienosti.

Käynnissä rupesi takapää jo käynnistymään ja Kaisa oli mukavasti kertomassa aina, kun takajalat menivät etujalkojen jälkiin. Ravissakin onnistui mukavasti ja melkein koko ympyrä mentiin pyöreänä. Laukka oli aluksi vähän tahmeaa, mutta se kyllä käynnistyi ja pyöri hyvin. Vasempaan kierrokseen Poitsu tykkäsi mennä vähän kylkimyyryä ja siinä olikin sitten tahtojentaistelu, että sain herran menemään niinkuin halusin. Laukka oli vasempaan kierrokseen aluksi tosi ylöspäin menevää, mitä Poitsu ei ikinä mene, mutta taistelun jälkeen mentiin kunnolla eteenpäin ja kerran jopa pyöristyttiin, mutta vain sekunninsadasosaksi.
Nyt on aika vähän tekstiä, mutta kuvia on sitäkin enemmän kiitos Juulin joka vähän innostui kuvaamisesta. =D

Mitäköhän teen? =DD

Vähän nauroin Juulin, Kaisan ja Tarun juttuja =DDD

Tästä huomaa, että on takapää pelittää =)

Juuli rapisteli suklaapaperia ja juoksi Poitsua karkuun ja sekös Poitsua otti päähän =D

Tänään oli sitten Maken ratsastuksen vuoro ja siinä tuli sitten noita vatsalihaksia treenattua, koska istuin aikalailla harjoitusravissa, mitä en ole ennen tehnyt. Makellakaan ei aina ole mitä tasaisin askellus, mutta tänään alhaalla istuminen onnistui minulta tosi hyvin. En hyppinyt metriä ilmaan, vaikka jalat vähän heiluikin miten sattuu.

Maken hampaat raspattiin tossa viimeviikolla ja sen kyllä heti huomasi. Ei yhtään vastustellut ohjastuntumaa ja pyöristyikin heti, kun ohjat otti käteen. Ravissakin oli helppo istua, kun Make kulki oikeinpäin, eikä pää taivaissa. Laukassakin pyöristyttiin tosi äkkiä, mutta pari ekaa kertaa meinasi tippua raviin siinä samassa. Siinä, kun muisti pitää pohkeet lähellä, ei ollut ongelmaa. Hassua oli, että nyt oli vasen kierros huononpi kuin oikea. Ennen se on ollut päinvastoin, mikä on hassua. Kyllä tuohon vasempaan kierrokseenkin pyöristyttiin kaikissa askellajeissa, mutta se  vaati hiukan enemmän työstämistä. Loppujenlopuksi olen tosi tyytyväinen, vaikkei mitään erikoista tehtykkään. Kyllä se on kumma miten paljon ne piikit siellä hevosen suussa vaikuttaa melkein kaikkeen.

Niin ja nyt ne jotka luulivat etten Maken vyötä osaa kiristää, niin katsokaa tätä kuvaa ja tulkaa sen jälkeen vetämään itse vyötä kiinni. Nyt onneksi satula lähtee ensiviikolla suutarille ja elämäni helpottuu puolella, kun siihen satulaan laitetaan uudet vastinhihnat.

Koitappa tota sitten nauramati kiristää =D