Päivän mantra: Pää alas

Eilen piti tosiaan sitä Makea mennä ratsastamaan, mutta vietin koko päivän sairaalan päivystyksessä joten se vähän jäi. Eilen ei ruoka illalla pysynyt sisällä, mutta tänään on ollut parempi olo joten lähdin tallille.

Mutta Makesta (Master William) kerrottakoon hieman, että tämä lämppäri herra on 11 vuotias ja toiminut ratsuna viisi vuotta. Olen herralla ennenkin ratsastellut ja tykkään siitä kyllä, vaikka tämä herra on aivan erillainenkuin Poitsu.

En ole Makea ratsastanut vähään aikaan, joten en yhtään taas tiennyt miten siellä selässä ollaan. On muuten aika shokki siirtyä etupainoisesta Poitsusta Makeen, jonka pää ei todellakaan maata laahannut. Pää oli niin ylhäällä kuin Make sen sai ja mieteinkin, että tuleekohan tästä nyt sitten mitään.

Tosiaan meidän päivän tavoite oli saada se pää laskemaan alas edes vähäsen. Siinä olikin hommaa. Käynnissä ympyrää tehdessäni ei voitu edes kävellä kunnolla eteenpäin ja pää pysyi ylhäällä. Siinä sitten menikin vähän aikaa ennenkuin päästiin jonkinnäköiseen sopimukseen. Eli pää pysyi alempana, vaikka se oli aluksi tällaista: pää alas, ylös, alas, ylös alas. Make kuitenkin kuunteli apujani, mutta ei vaan jotenkin sitä päätä halunnut laskea alaspäin. Ravissa oli sama juttu, mutta kyllä se pää sieltä laski kun tarpeeksi kauan haki. En oikein osaa istua Maken ravissa, mutta tästä se lähtee. Laukka oli aikamoista kaahotusta ja on ihme ettei kaaduttu, koska mentiin aluksi kylki edellä eikä yhtään kattottu mihin oltiin menossa. Toiseen suuntaan asiat sujuivat jo sitten paremmin ja loppukäynneissä herra oli rento ja pää oli alhaalla. Olin hyvin tyytyväinen, että loppujen lopuksi Make edes rentoutui. Hauskaa ratsastuksen aika oli se, kun Outi pisti maneesin toisen päädyn kiinni ja peilit tulivat esiin, niin ei Make pelännyt sitä yhtään. Sitten kun suuntaa vaihdettiin se oli ihan hirveän pelottava, eikä sen lähelle olisi voinut ollenkaan mennä. Kyllä ne pienet asiat voi olla pelottavia. =D Uskon, että ensi kerralla, kun Makea ratsastan, asiat sujuu jo paremmin kun vähän tiedän miten siellä selässä taas ollaankaan =))

Ruoka maistu tunnin jälkeen =))

Ainiin lisää Maken kuulumisista löydät herran omistajan, Juulin blogista, mihin pääset tästä =)